Syyskrookukset (C. speciosus ¤Conqueror¤) eivät ole moksiskaan, vaan kohottelevat hiljakseen kukkavarsiaan. Kevyt maanpeitekasvusto suojaa, että kukkanuput eivät saa sateessa kuraa päälleen. Jos saataisiin vaikka yksi aurinkoinen päivä, kukatkin avautuisivat.

Vettä on satanut päiväkaupalla, ja sumu ei nouse pois edes päivällä. Ja kun maa ei ole roudassa, pääsin sittenkin istuttamaan päivänliljat, ne, jotka jäivät lumisateiden alettua saunalle. Päivänliljat odottelivat ämpäreissään reilun kuukauden, ja täytyy myöntää, että jakopalat olivat hiukan kärsineen näköisiä. Mutta päivänliljat ovat sitkeitä kasveja, en usko, että niillä on mitään hätää. Ehkä kesän 2007 kukinta jää vähän vaatimattomaksi.

Onhan marraskuun loppu vähän myöhäinen aika istuttaa perennoja, mutta monta kertaa aikaisemminkin olen ollut istutuspuuhissa vielä Itsenäisyyspäivän alla. Ja aina on onnistunut! Jos sää nyt kylmenee kovasti, asetan päivänliljojen päälle olkia tai jotain pakkaseristettä, että kasvit ehtivät juurtua ennen kuin maa routii.

Jaa artikkeli