Oma PIHA -lehden blogi

Tätä odotan edelleen

'Manly'-narsissit viime vuoden toukokuussa

Kevään eteneminen tuntuu pysähtyneen kuin seinään pari päivää sitten, kun auringonpaiste loppui ja alkoi harmaus ja sade. Yöt ovat kylmät ja päivisinkin tarvitsen hansikkaita kun liikun ulkona.

Saaristossa eivät vielä koivut viherrä, ei lähelläkään. Kylmä meri ja hytisyttävä pohjoistuuli tekevät pilvisistä päivistä todella kylmiä. Onneksi tänään saa taas nauttia auringon lämmittävistä säteistä.

Jospa se ensimmäinen narsissi, joka varovasti alkoi availla ensimmäistä terälehteään maanantai-iltana, uskaltaisi nyt jatkaa kukkansa avaamista. Olen malttamaton!

Keijunsinistä kevättä

Ihania kevätkukkia on vaikka millä mitalla, niin kuin ollaan nähty täällä blogissakin. Itse asiassa varmasti mikään ruskeiden edellisvuotisten lehtien joukosta kukkimaan nouseva kasvi ei voi olla näinä kuukausina vastentahtoisesti vastaanotettu. Kaikki värit ja muodot, olivatpa ne peräisin istutetusta tai luonnon kevätkukasta, ovat tervetulleita.

Vanha kunnon scilla on herkimmän näköisiä ja samalla sitkeimpiä kevään pikkuisista sipulikasveista. Sen heleämpää asuurinsinistä saa etsiä! Onnellinen voi olla, jos saa ihailla vähän iäkkäämmissä puutarhoissa pikku hiljaa laajemmaksi ja laajemmaksi levinnyttä scillamattoa.

Juuri aukeamassa

Sinivuokkoniityistä on kiittäminen muurahaisia, jotka kuljettelevat niiden siemeniä ympäriinsä. Sinivuokkopaljous muistuttaa kärsivällisyydestä jota kasvien kanssa joskus on oltava, yhdeltä vuokolta kun kuluu 5 vuotta kasvamiseen ennen kuin se alkaa kukkia.

Muurahaiset ovat ahkeroineet

Alkavatpa myös pienet keto-orvokit availla kukkiaan lämpimillä kalliokedoilla. Lisäksi kukkivat monet aivan minikokoiset litukat ja hauska matala heinä kevätpiippo.

Keväällä kukkivista kasveista on olemassa ruotsiksi viehättävä kirja Vårfloran, tekijöinä Mossberg ja Stenberg, jotka ovat kasviopasjärkäle Suuren Pohjolan kasvionkin takana.

Japaninvaahtera katkesi lumikuorman alla

Vain yksi oksa on kunnossa

Talvi on aiheuttanut yllättävän vähän katoa puutarhassani. Osa kasveista ei vielä ole vironnut kevääseen, mutta ne ovat sellaisia joita pitää aina odotella. Pakkanen ei tunnu haitanneen kasveja, lumi kylläkin.

Olin aika yllättänyt kun näin tämän näyn: pieni pensasmainen japaninvaahtera (Acer palmatum ’Osakazuki’) on katkaissut lähes kaikki oksansa ilmeisesti lumen painosta! Tai sitten asiaa on edesauttanut joku järsijä, mutta tätä ei ole aiemmin maisteltu. Vain yksi oksa, tuo joka osoittaa kuvassa vasemmalle päin, on kunnossa.

Tuleekohan tästä koskaan kaunista? Se on niin selviämisalueensa reunamailla, että epäilen tuleeko pensaasta koskaan tuuheaa. Joka tapauksessa siitä ei koskaan tule sitä pientä siroa puuta mistä epärealistina haaveilin, mutta sellaiseksi istutinkin sirotuomipihlajan jo seuraavana vuonna. Japaninvaahtera on asunut pihallani nyt neljä vuotta.

Syklaamit ovat työntäneet uusia lehtiä

Japaninvaahteran juurella olevista asioista olen erittäin iloinen: vuosi sitten istuttamani syklaamin (Cyclamen hederifolium) mukulat ovat pukanneet uusia lehtiä! Nämähän kukkivat vasta syksyllä. Nimi hederifolium tarkoittaa murattimaisia lehtiä, niinhän näissä onkin. Kauniit! Balkaninvuokko kukkii ihan vaahteran juurella, samoin vähän matkan päässä pieni sinivuokko, ja arovuokko ja railin- sekä palloesikot availevat kohta ensimmäisiä nuppujaan.

Kiurunkannukset pihanurmella

Vuokko- ja esikkopuutarhani japaninvaahteroineen on huussin vieressä, kivimuurin edustalla saarnien alla. Saarnien lehdet puhkeavat myöhään, joten paikka on valoisa kevätkukkijoille.

Valkovuokot kukkivat!

Ensimmäiset valkovuokot ovat aloittaneet kukintansa Tammisaaren vanhan kaupungin eteläpuolella olevalla Ramsholmen-nimisellä puistoalueella. Viikon parin sisällä melkein koko alue peittyy valko- ja keltavuokkojen, mukulaleinikkien ja violetin väristen pystykiurunkannusten kukkamereen. Vappuna ja äitienpäivänä alue voisikin olla mukava käyntikohde.

Valkovuokko 2.pääsiäispäivänä Ramsholmenissa

Kävellessäni tänään alueen polkuja ja hiekkateitä havaitsin monien ulkoilijoiden poimivan pieniä valkovuokkokimppuja. Kasvusto on alueella niin runsas, että se kestää kukkien keräämisen omiin tarpeisiin tai vaikkapa naapurin ilahduttamiseen.

Isokäenrieska on Suomessa melko harvinainen

Valkovuokon ohella kukkaan olivat ehtineet myös isokäenrieska ja pystykiurunkannus. Suomessa melko harvinainen isokäenrieska on monivuotinen ruoho. Se on eteläisten joki- ja puronvarsilehtojen vaaksankorkuinen alkuperäiskasvi, jota näkee myös asutuksen piirissä puistonurmikoilla.

Aikaisin kukkivan pystykiurunkannuksen kukkatertut ovat hillityn violetteja

Viihtyisiä oleskelupaikkoja

Terassi kanavan varrella

Vielä paloja Hollannin-matkalta, tällä kertaa Appelternin puutarhanäyttelystä.

Reipasta punaista sadekatoksen alla

Puutarhanäyttely on vasta muutaman vuoden ikäinen ja koostuu sadoista pienistä mallipuutarhoista, joista kävijät voivat poimia ideoita omille pihoilleen.

Pieni pysähdyspaikka kosteikon keskellä

Rentukat kukkivat mahtavasti! Näin myös kerrannaisia rentukoita, joita eräs matkaseuralainen kertoi kokeilleensa omalla pihallaan Suomessa, mutta ne eivät kestäneet. Punaversoinen pensas oikealla on punamarja (Photiniafraseri).

Hipaise mennessäsi

Tänä keväänä uusi tuoksupelargoni löysi tiensä pelargonikokoelman jatkoksi. Se on vanhaa lajiketta Attar of Rose, ”ruusuesanssi”, jonka tuoksu on nenää kiinnostava yhdistelmä sitrusmaista kirpeyttä ja ruusuntuoksun pehmeyttä. Nuoret lehdet tuoksuvat voimakkaammin kuin vanhemmat, joissa tuoksu on painunut hienostuneimmaksi.

Ennen vanhaan tuoksupelargonit olivat kodin luonnollisia hajustimia, joita käytiin koskettelemassa esimerkiksi ennen vieraiden tuloa. Ne antavat uuden tuoksu-ulottuvuuden puutarhassa ja etenkin talvehtiessaan sisällä vaikkapa ikkunalaudalla, josta niitä voi hypistellä kesää odotellessa. Tietyt lajikkeet soveltuvat myös maustamaan leivonnaisia.

Kukkiakin on odotettavissa, yksinkertaisia, hennon vaaleanpunaliiloja. Herkkäkukkaiset tuoksupelargonit ovat kauniita pastellisävyisissä kesäkukkaistutuksissa.

Lehti kätkee sisäänsä hyvää tuoksua

Ideoita Hollannista ja ämyrit auki

Pihamuuri, jonka päällä on kukkapenkki

Kävin muutama päivä sitten Keukenhofin puistossa Hollannissa. Se on auki keväisin ja on varsinainen sipulikukkien juhlanäytös. Viljelijät ja myyjät istuttavat vuosittain puistoon satoja tuhansia sipuleita; uutuuksia ja parhaita lajikkeita, joita saa näin ihailla kauniissa ympäristössä, ja niitä voi puiston myyntipisteestä tilata kotiinkin. Kuorma tulee pihalle sitten syksyllä. Tai tulisi jos olisi sellaisen tilannut.

Pajumaja

Puistossa on toki muutakin kuin sipulikukkia: labyrintti, kukkivia kirsikka- ja magnoliapuita, lampi ja joutsenia, barokkipuutarha, lasten eläintarha…

'Purple Sensation' -hyasinttia, 'Purple Prince'- ja 'Sweetheart' -tulppaania, keltaista keisarinpikarililjaa (Fritillaria imperialis 'Lutea') ja 'Tête-à-Tête' -narsissia, muun muassa

Leena Luoto kirjoitti artikkelin Keukenhofin ja Het Loon puistoista Oma PIHA -lehteen 1/2010. Jutun voi lukea lehtiarkistossa.

Leena myös juuri paljasti, että hän on Ylen aikaisen taajuudella 94 MHz ensi tiistaina kello 11.35 keskustelemassa pihan terveydestä ja ötököistä!

Sitä odotellessa, hyvää pääsiäistä!

Keväisen aurinkoista ja lämmintä historiallisena vaalipäivänä

Ilmat suosivat ainakin näillä leveysasteilla eilistä vaalipäivää. Etelän suuntaan olevalla terassilla oli jopa kesäisen lämmintä, vaikka pihalla on vielä luntakin, jota päivisin on möyhitty ja heitelty ympäriinsä sulamisen nopeuttamiseksi. Kaksi mehiläistäkin ilmestyi terassille etsimään mettä.

Mehiläinen etsi mettä tetenarsissin kukasta

Ne yrittivät tunkeutua tetenarsissien kellomaisten kukkien sisään, mutta kovin ahdasta näytti olevan, enkä tiedä, onnistuivatko saamaan mitään. Mehiläiset kävivät läpi myös kahdessa ruukussa olleet värikkäät orvokit ja naapurin rouvan kukkamaan juuri avautuneet valkoiset krookukset.

Myös värikkäät orvokit kiinnostivat mehiläisiä

Pehmustetulta terassituolilta oli kuitenkin syytä vääntäytyä ylös  ja lähteä suorittamaan kansalaisvelvollisuutta. Äänestyspaikka sijaitsi kivenheiton päässä paikallisella koululla. Pienen paikan etu on, ettei tarvitse jonottaa. Numero vain lipukkeeseen ja homma on hoidettu. Vaalipäivän ratoksi teimme pienen ajelun Tvärminnen kautta Hangon puistolammelle (Oma Piha-lehti 2/2011 ”Lummelammen elämää”).

Meriharakat lensivät parvena vielä jäässä olevan puistolammen yllä

Lammen viereisellä nurmikolla oli arviolta satakunta Pohjanmeren rannoilta palannutta meriharakkaa. Ne pyrähtivät parvena lentoon ja laskeutuivat lammen jäälle. Vain lammen toisella rannalla, jonne aurinko paistoi eniten, oli sen verran sulaa, että isokoskelokoiras saattoi siellä uiskennella naaraan paistatellessa päivää rannalla. Kunhan jäät sulavat, alkanee lammella taas vilkkaat soidinmenot.

Isokoskelokoiras uiskenteli puistolammen sulapaikassa

Viestipuu

Puutarhan koristeluun saa ripauksen henkilökohtaisuutta tekemällä puusta toivomuslähteen. Sopivalta tuntuvan puun oksiin voi solmia eri värisille kankaille tai sateenkestäväksi päällystetyille papereille kirjoitettuja toivomuksia, runoja tai viestejä.

Ne voivat olla tervehdyksiä puutarhan tekijöiltä siellä vieraileville tai toisin päin tai vain omaksi iloksi esille laitettuja ajatuksia. Voivat kankaat olla myös ilman kirjoitettua viestiä, vain väriä antamassa.

Tuulessa lepattavat kangassuikaleet tuovat mieleen moniväriset tiibetiläiset rukousliput, joita viritetään naruissa vuorenrinteille tai keppien nokkaan.

Tämä viestipuu on kuvattu Chelseassa. Se kasvaa puutarhassa, jonka tekivät eri tavoin syrjäytyneet.

Ruukkunarsisseja ja pajunkissoja

Lue lisää