Kukkaruukut ja tuolit, ok, mutta kunnostettavat ikkunat, vanhan talon veduloota ja kaakeliuunin varakaakelit...?

Kun muutin saaristoon, loppui uinti ja verannalla syöminen. Ensimmäisenä kesänä se vielä oli tapana, mutta ehkäpä talveen tottui ja tottumus syödä sisällä jäi päälle. Nykyään ei koskaan tunnu siltä että uimiseen – moiseen turhuuteen – olisi aikaa. Pitää leikata nurmea ja pätkiä puita ja kitkeä ja maalata ja…

Ystäväni isä muutti niinikään saaristoon aikuisiällä. Hän remontoi perheelleen vanhan talon. Kun remontti oli loppusillaan, rakennettiin samoihin aikoihin Korppoon keskustan ravintolaan kunnan ensimmäinen terassi. Siellä mies istui kun eräs tuttu käveli ohi ja tokaisi: “Jahah, du har blivit stadsbo”.

“???”, ihmetteli mies.

“Nå, du äter ute och skitar inne”.

Niinpä, kaupunkilaiset syövät ulkona ja paskovat sisällä. Minä ryhdyin käyttämään sisäkuivikekäymälää toissa talvena, joten tuon asian kanssa on vähän niin ja näin. Mutta verannalla syöminen vaatii sen, että joku kaupunkilaisystävä on kylässä!

Keinutuoliin mahtuu. Ja kissat mahtuvat oikein hyvin. Voisihan tuossa tietysti jotakin oleskelutilaakin olla.