Sisääntuloaulan komistus

Nordiska trädgårdar -messut pidettiin viikonloppuna. Tukholman messuilla on aina kiva käydä, Ruotsissa on vilkas yhdistystoiminta ja monenlaiset kasviyhdistykset ja seurat ovatkin aina esillä monipuolisine valikoimineen pistokkaita, joita ei juuri muualta saa kuin harrastajilta.

Barokkipuutarhakirja

Tämänvuotisilla messuilla Drottningholmin linnan puutarha oli komeasti esillä juhlien 20-vuotista taivalta maailmanperintökohteena. Tapasin Ruotsin kasvitieteellisen seuran osastolla Aarno Kasvin, joka halusi näyttää Drottningholmin näytepuutarhaosastolla barokkipuutarhoista kertovan kirjan – erittäin ajankohtainen aihe, sillä Aarno valottaa tämän vuoden Oma PIHA -lehdissä juuri barokkipuutarhojen saloja!

Huikeat amaryllikset

Drottningholmin osasto oli koristeltu häkellyttävän upein ritarinkukka- eli amaryllisasetelmin. Niissä ei ollut kukkia säästelty: asetelmat kohosivat noin kolmen metrin korkeuteen! Barokkiteemaa jatkoivat puiset ristikkoaidat, sorakäytävät ja aikakauden asuihin puetut mallinuket.

Kanadanpiisku

Kultapallot, jotka siirsin vanhan talon verannan purkutöiden tieltä rintamamiestaloni verannan nurkalle viime kesänä. Öljytynnyristä tulee taivaansininen sadevesitynnyri. Kaksi tynnyriä on valmiina ja tämän jälkeen tarvitsen vielä kolme, ja sitten vielä vanhan talon nurkat…

Ojan pielen kosteassa penkissä kukkii nyt nauhus. (Terveisiä vaan Raakkilaan, tämä, niin kuin piiskukin, on teiltä). Nauhuksen edessä tummelehtinen mustaselja, kurjenmiekkoja, palmusaraa ja päivänliljaa.

Valkoiset viridiflora-tulppaanit pohjoisseinustalla

Pihallani paahtaa ja varjostaa. On kuivaa paikkaa ja kosteaa. Onnekasta, siis! Verannan pohjoisseinustalla maa sulaa roudasta vasta myöhään ja tulppaanit lähtevät hitaasti kasvuun. Sitten ne ilahduttavatkin pitkään.

Punaraidallinen 'Carnaval de Nice' vetelee viimeisiään, kun 'Purple Sensation' -laukat avautuvat

Kuivassa ja paahteessa ovat ensimmäiset, kaksi vuotta sitten istutetut tarhakurjenmiekat avautuneet. Käyn ihailemassa niitä ensimmäiseksi aamulla, viimeiseksi illalla ja monta kertaa siinä välissä.

Tarhakurjenmiekat 'Kent Pride' oranssien idänunikoiden takana

Idänunikoiden piti olla valkoisia… Ostin ne puutarhamessuilta viime vuoden keväällä, niiltä hollantilaisilta sipulimyyjiltä. Tietänevätkö itsekään mitä myvät? En ole ihastunut, väri on niin shokkioranssi ettei se ainakaan tähän sini- violetti-valkoiseen penkkiin, jota kruunaavat punaruskeat miekat sovi. Voihan pettymys.

Kevät keikkuen tulevi…

Edellisen kirjoitukseni kommenttina tuli pyyntö lähettää kuvia kaksivärisistä taloista, tosiaan – eihän niitä monissa paikoissa näe. Tai jos näkee niin ovat kuitenkin erilaisia. Ollaanhan rikkaan ja moninaisen rakennuskulttuurin maassa, tätä ei voi liikaa korostaa. Sanon sen vaikka joka kerta.

Turun ja Ahvenanmaan saariston perinteisen kaksivärisen talon alaosa on punamullattu suunnilleen sille korkeudelle, johon hirsikehikko yltää, ja ylempi osa, eli usein vain yksinkertainen lautaverhoilu vintin seininä, on maalattu toisella värillä. Tämän yläosan yleisin perinneväri on okra. Punaisen ja keltaisen värin erottaa toisistaan vaakasuora valkoinen lista, sellainen, jota usein näkee myös kokonaan punaisiksi maalatuissa taloissa.

Sitten kuviin. Nämä talot ovat kaikki Nauvosta ja Korppoosta, eli nykyisestä Länsi-Turunmaasta.

Ulkoseinien yläosa on maalattu valkoiseksi. Yläosan koristelaudoituksessa on perinteinen sahalaitareunus.

Korppoon pohjoisilla saarilla ja Iniössä tapaa yläosaltaan sinisiksi tai vihreiksi maalattuja taloja. Tämän talon yläosa oli aiemmin kellertävämpi vihreä, mutta omistaja halusi - viisaasti - maalata talonsa pellavaöljymaalilla. Uulan värikartasta löytyi kaunis harmaanvihreä sävy.

Etenkin Ahvenanmaalla tapaa kokonaan sinisiksi maalattuja verantoja.

Tuota tuota... sitten on aika paljastaa oma projektini.

Vanhan, auringon haalistaman punamullatun talon seinästä paljastuu vanhempi, sininen väri. Näettekö? Ikkunan ja verannan yllä, räystään alla. Se on mitä todennäköisimmin julkisivun alkuperäinen väritys 1870-luvulta: alaosa punamullattu, yläosa sininen ja todisteita valkoisiksi maalatuista sahalaitareunuksen kärjistä löytyy sieltä täältä. Joskus myöhemmässä vaiheessa on oltu laiskoja ja vedetty vain punamultaa päälle.