Vain yksi oksa on kunnossa

Talvi on aiheuttanut yllättävän vähän katoa puutarhassani. Osa kasveista ei vielä ole vironnut kevääseen, mutta ne ovat sellaisia joita pitää aina odotella. Pakkanen ei tunnu haitanneen kasveja, lumi kylläkin.

Olin aika yllättänyt kun näin tämän näyn: pieni pensasmainen japaninvaahtera (Acer palmatum ‘Osakazuki’) on katkaissut lähes kaikki oksansa ilmeisesti lumen painosta! Tai sitten asiaa on edesauttanut joku järsijä, mutta tätä ei ole aiemmin maisteltu. Vain yksi oksa, tuo joka osoittaa kuvassa vasemmalle päin, on kunnossa.

Tuleekohan tästä koskaan kaunista? Se on niin selviämisalueensa reunamailla, että epäilen tuleeko pensaasta koskaan tuuheaa. Joka tapauksessa siitä ei koskaan tule sitä pientä siroa puuta mistä epärealistina haaveilin, mutta sellaiseksi istutinkin sirotuomipihlajan jo seuraavana vuonna. Japaninvaahtera on asunut pihallani nyt neljä vuotta.

Syklaamit ovat työntäneet uusia lehtiä

Japaninvaahteran juurella olevista asioista olen erittäin iloinen: vuosi sitten istuttamani syklaamin (Cyclamen hederifolium) mukulat ovat pukanneet uusia lehtiä! Nämähän kukkivat vasta syksyllä. Nimi hederifolium tarkoittaa murattimaisia lehtiä, niinhän näissä onkin. Kauniit! Balkaninvuokko kukkii ihan vaahteran juurella, samoin vähän matkan päässä pieni sinivuokko, ja arovuokko ja railin- sekä palloesikot availevat kohta ensimmäisiä nuppujaan.

Kiurunkannukset pihanurmella

Vuokko- ja esikkopuutarhani japaninvaahteroineen on huussin vieressä, kivimuurin edustalla saarnien alla. Saarnien lehdet puhkeavat myöhään, joten paikka on valoisa kevätkukkijoille.

Vaahteran alla ei muuta kuulekaan kuin surinaa. Mustikankukat ovat kimalaisia täynnä. Pihani karviaispensaskin on kukassa, ja pölyttäjiä riittää.

Vaahteran avautuvat lehdet ovat joka kevät yhtä kauniit. Kukkien villi lime erottuu punaisesta taustaseinästä suorastaan rajusti! Vau-efekti, ja sellaisia on jo pihassa siellä täällä.

Toissapäivänä Turussa ihailin katupuuksi istutettua verivaahteraa. Sen tumman, kuivuneen veren väriset lehdet ovat avautuessaan dramaattiset ja erottuvat upeasti limenvärisistä kukista. Melkein huh, mutta ei liian. Kyllä draamaa kadulle mahtuu, siinä missä puistoon ja puutarhaankin.

Lisäksi vaahterassa on tuoksu. Makea, lupaava alkukesän aromi. Siksi kai ne kimalaisetkin niin hulluina puussa pörräävät.