Ensimmäisten sulakohtien sammalenvihreys muistuttaa kevään olevan sittenkin tulossa.

Niinpä vain aurinko alkaa pikku hiljaa näyttää kevättä enteilevää voimaansa: erään kiven kyljestä paljastui viikonlopun aikana sammaleinen laikku. Kiveen suoraan etelästä paistava aurinko tuntuu keskittävän lämpönsä yhteen kohtaan, joka on kesälläkin suorastaan kuuma paikka.

Sammal ajaa edelleen saman asian kuin syksyllä eli tuo erilaisia sävyjä aikaan, jona värimaailma on pelkistynyt. Vastikään lumen alta ilmestyneinäkin sammalten värit ovat heleät, ne eivät ole moksiskaan edes lumesta ja pakkasesta.

Jäällä käveleminen aurinkoisena päivänä antaa ruhtinaallisen korvauksen talven pimeydestä, kun lumi heijastaa valoa ja säteet lämmittävät. Paksu hanki jäällä estää maaliskuiset potkukelkkalenkit, mutta keväinen auringonottotuokio järjestyy potkurinpenkin sijasta myös rantajäälle nostetulla tuolilla.

Rahkasammal paljastaa itsestään uuden puolen talven korvalla.

Vesi tulvii alas ränneistä ja on taas harmaa päivä, mutta sammalet ovat mielissään. Niille lauha ja kostea alkutalven keli on omiaan, niin että niiden rehevä vihreys oikein hyppää silmään metsänpohjalta. Saa nähdä, tuleeko tänne etelärannikolle tänäkin vuonna sammalenvihreä joulu.

Sammalien värikkyyden voi lukea samoihin syksyn ja alkutalven pimeyttä kirkastaviin tekijöihin kuin kasvien syysvärit. Heleämpiä vihreän sävyjä tai mielikuvituksellisempia muotoja saa hakea. Onpa erityisen kosteilla paikoilla joukossa rahkasammalien punaakin. Myös jäkälien harmaus on tähän vuodenaikaan elinvoimaista, kun ne ovat saaneet vettä, eivätkä ole yhtä murenevaisia ja kuivan värisiä kuin kuumalla kesäkelillä.

Sammaliin suhtaudutaan kaksijakoisesti, koska usein niitä pidetään yhtenä rikkaruohoista, joka valtaa heikosti voivan nurmikon ja välillä istutusalueidenkin multapinnan. Toisaalta niiden monipuolista kauneutta arvostetaan esimerkiksi japanilaisen puutarhan hengessä, jonka keskeinen osa sammalet ovat. Sammalet ja jäkälät ovat myös sitkeyden perikuvia kelpuuttaessaan elinpaikakseen minkä paahteisen kallionkielekkeen tai lähes valottoman metsänpohjan hyvänsä.

Sammalet, jäkälät ja heinät muodostavat yhdessä mieltä ja silmää kiehtovan tilkkutäkin. Jos haluaa pihalleen tiettyä sammallajia, sen varsia voi murskata piimän sekaan ja valella tällä sekoituksella halutun paikan, esimerkiksi kalliopinnan tai porrasaskelman. Täällä saarella piimällä kostutetut portaat vetivät vastustamattomasti puoleensa sitsontiaisia, joiden joukkokokoontumista ilmeisesti herkkupöydän ääreen oli hauska ihmetellä.