Kävin tänään kävelyllä Träskändan kartanon puutarhassa Espoossa.

Talvi teki tikkupullan lumesta

Nyt, kun aurinko paistaa jo vähän korkeammalta kuin vuodenvaihteessa, se lämmittää mukavasti.

Träskändan puistossa on mahtavia vanhoja puita. Tammen vaakasuoriin oksiin on kerääntynyt koristeellinen lumikuorrutus.

Läheisestä Pitkäjärvestä alkava Espoonjoki virtaa puiston halki.

Puistossa voi ihailla lumikuorrutteisia vanhoja huvimajoja ja pergoloita. Suosittelen kaikille pääkaupunkiseudulla liikkuville!

Kevättä odotellessa…

Fagervikissä viehättävät punamullatut työläistalot ovat asettuneet rykelmäksi rinteeseen liki keltaista kartanoa ja kaunista puukirkkoa. Vinottain kartanon edustalla korkeiden kallioiden reunustamassa laaksossa näkyy lähes 300 vuoden takaa periytyneen terassoidun muoto- ja hedelmäpuutarhan paikka. Rinteen yläpäässä seisoo valkea orangeria 1800-luvulta. Suihkulähde syöksee vettä lehtipuukujalla ja vieressä kohisee entiselle rautaruukille tärkeä koski.

Näkymä pengerretylle, puistomaiselle rinteelle, jolla oli aiemmin muoto- ja hedelmäpuuistutuksia.

Fagervikillä on ollut useiden sukupolvien ajan suuri vaikutus meikäläiseen puutarhakulttuuriin niin kasvikokeilujen kuin suunnittelunkin lippulaivana. 1700-luvulla edistyksellinen kartanonherra Johan Hisinger alkoi sinnikkäästi etsiä meikäläiset talvet kestäviä hedelmäpuita. Ruukissa samoihin aikoihin työskennelleet saksalaiset sepät taas toivat mukanaan perunan.

Pitkän puutarhaintohimon kaiun voi yhä aistia Fagervikissä. Historian lisäksi rehevä luonto ja maaston jyrkkä kumpuilevuus antavat paikalle sadunomaisuutta. Ruukin alue kuuluu myös Suomen kansallismaisemiin.

Kartano rakennettiin aivan järven partaalle. Etualalla mielenkiintoisesti muotoonleikattu pensasmassa.

Terassi kanavan varrella

Vielä paloja Hollannin-matkalta, tällä kertaa Appelternin puutarhanäyttelystä.

Reipasta punaista sadekatoksen alla

Puutarhanäyttely on vasta muutaman vuoden ikäinen ja koostuu sadoista pienistä mallipuutarhoista, joista kävijät voivat poimia ideoita omille pihoilleen.

Pieni pysähdyspaikka kosteikon keskellä

Rentukat kukkivat mahtavasti! Näin myös kerrannaisia rentukoita, joita eräs matkaseuralainen kertoi kokeilleensa omalla pihallaan Suomessa, mutta ne eivät kestäneet. Punaversoinen pensas oikealla on punamarja (Photinia ✕ fraseri).

Pihamuuri, jonka päällä on kukkapenkki

Kävin muutama päivä sitten Keukenhofin puistossa Hollannissa. Se on auki keväisin ja on varsinainen sipulikukkien juhlanäytös. Viljelijät ja myyjät istuttavat vuosittain puistoon satoja tuhansia sipuleita; uutuuksia ja parhaita lajikkeita, joita saa näin ihailla kauniissa ympäristössä, ja niitä voi puiston myyntipisteestä tilata kotiinkin. Kuorma tulee pihalle sitten syksyllä. Tai tulisi jos olisi sellaisen tilannut.

Pajumaja

Puistossa on toki muutakin kuin sipulikukkia: labyrintti, kukkivia kirsikka- ja magnoliapuita, lampi ja joutsenia, barokkipuutarha, lasten eläintarha…

'Purple Sensation' -hyasinttia, 'Purple Prince'- ja 'Sweetheart' -tulppaania, keltaista keisarinpikarililjaa (Fritillaria imperialis 'Lutea') ja 'Tête-à-Tête' -narsissia, muun muassa

Leena Luoto kirjoitti artikkelin Keukenhofin ja Het Loon puistoista Oma PIHA -lehteen 1/2010. Jutun voi lukea lehtiarkistossa.

Leena myös juuri paljasti, että hän on Ylen aikaisen taajuudella 94 MHz ensi tiistaina kello 11.35 keskustelemassa pihan terveydestä ja ötököistä!

Sitä odotellessa, hyvää pääsiäistä!

Sisääntuloaulan komistus

Nordiska trädgårdar -messut pidettiin viikonloppuna. Tukholman messuilla on aina kiva käydä, Ruotsissa on vilkas yhdistystoiminta ja monenlaiset kasviyhdistykset ja seurat ovatkin aina esillä monipuolisine valikoimineen pistokkaita, joita ei juuri muualta saa kuin harrastajilta.

Barokkipuutarhakirja

Tämänvuotisilla messuilla Drottningholmin linnan puutarha oli komeasti esillä juhlien 20-vuotista taivalta maailmanperintökohteena. Tapasin Ruotsin kasvitieteellisen seuran osastolla Aarno Kasvin, joka halusi näyttää Drottningholmin näytepuutarhaosastolla barokkipuutarhoista kertovan kirjan – erittäin ajankohtainen aihe, sillä Aarno valottaa tämän vuoden Oma PIHA -lehdissä juuri barokkipuutarhojen saloja!

Huikeat amaryllikset

Drottningholmin osasto oli koristeltu häkellyttävän upein ritarinkukka- eli amaryllisasetelmin. Niissä ei ollut kukkia säästelty: asetelmat kohosivat noin kolmen metrin korkeuteen! Barokkiteemaa jatkoivat puiset ristikkoaidat, sorakäytävät ja aikakauden asuihin puetut mallinuket.

Olin ilahtunut myös kartanon paraatioven viereisistä istutuksista. Ne henkivät menneen ajan tunnelmaa samassa hengessä kuten kartanokin. Työteliäät, sisällä talvetettavat kasvit ovat toki hankalia, mutta puutarha- ja rakennushistorian kannalta ajanmukaisia rakennuksen kanssa. Tällaista perinnettä on syytä vaalia, ja sitä vaalitaan harmittavan harvoin!

Komeat agavet ja paksurunkoiset bougainvilleat kielivät pitkästä talvettamisen perinteestä. Näitä kasveja ei hankita joka vuosi uusia! Niiden alla kukkivat begoniat ja reunuksena lisää Välimerellistä tunnelmaa tuomassa Carpobrotus-mehikasvia. Helteessä nämä kasvit ovat kuin kotonaan, oikein hehkuvat auringossa ja lehtien lurpottamisesta ei ole tietoakaan.

Käyskentelimme myös Hatanpään tuoksuvassa ruusutarhassa. Moni oli siellä maalaamassa näkymiä tai muuten vain nauttimassa. Upea paikka järven rannalla, kannattaa käydä! Ruusutarhassa ihastelin erityisesti tätä neilikkaruusujen yhdistelmää. Vuosi sitten ostin itselleni yhden ja pitkään pähkäilin kumman ottaisin. Päädyin tuohon taustan vaaleampaan, ‘Pink Grootendorstiin’. Nyt vasta ymmärrän: olisi pitänyt ostaa molemmat! Tummemman ‘F. J. Grootendorstin’ kanssa se pinkki vasta ihana onkin, ooh.

Hämeenlinna laivasta nähtynä. Vautsipautsi.

Lepaalla hiljennyimme vanhan kappelin kivisakastin edessä.

Pomo filmaa.

Länsirannikon matkani suuntautui myös Vaasaan päin. Siellä on Stundars, museoalue ja siihen liittyvä raitti, jonka varrelle pystytetyissä vanhoissa taloissa ja pihapiireissä asutaan. Siis ihan oikeasti. Eli niille pihoille ei päässyt tutustumaan, mutta raitilla huokailu ja haaveilu sekä talojen kuvaaminen ja pihojen ihastelu on sallittua ja ehkä toivottavaakin ;-)

Stundarsin raitti on kuin suoraan Astrid Lindgrenin kirjasta, ainakin näin aurinkoisena kesäpäivänä. Onnelliset perheet kahvittelevat syreenimajoissaan ja lapset, joista kasvaa Vaahteramäen Eemeleitä, kirmaavat nurmella.

Miten joku voi asua näin ihanassa paikassa, vanhan talon historiallisessa pihapiirissä ja vielä niin, että ympärillä on yhtä kauniita taloja ja pihapiirejä vanhoine piharakennuksineen ja aittoineen? Vaikka viihdyn saaristossa, jonne olen asettunut, en voinut olla unelmoimasta sinisellä kuistilla kahvittelusta Stundarsissa…

<<<zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz (Ransu-kissani kommentti, mitähän lie yrittää sanoa? Että hänkin viihtyisi päikkäreillä sinisellä kuistilla?)

Väkeä oli kumminkin mukavasti, silti ei ollut lainkaan samanlaista ruuhkaa kuin Loviisan vastaavassa tapahtumassa. Tunnelma oli rento ja avoin, tapahtuman nimen mukaisesti, ja jokainen pihanomistaja ehti vaihtaa sanan kävijöiden kanssa, ja oli suorastaan hämmästynyt, ellei pihalle jäänyt juttelemaan pidemmäksi aikaa.

Kauniisti laitettuja pihoja, taloja ja pihapiirejä oli länsirannikon muissakin paikoissa: Ahlaisissa, Porissa, Merikarvialla, Laihialla, Vaasassa, Uusikaarlepyyssä ja Pietarsaaressa. Kyllä kotimaan matkailu on kesällä ihan parasta.

Eija´s Garden näyttää Google Maps -palvelussa tältä, itse puutarha jää myymälärakennuksen taakse.

GoogleStreetView eli GoogleKatunäkymä –palvelu avattiin Suomessa helmikuun 9. päivänä. Googlen kuvausauto ajeli keväällä ja kesällä 2009 paitsi kaupunkiemme katuja  myös maaseutua ja jopa hiekkateitä.

Katunäkymäpalvelu on Google Mapsissa ja Google Earthissa. Auton katolla olleet kamerat kuvasivat 360 asteen näkymiä.  Kun kuvia kieputtelee, voi nähdä hiekanjyvistä pilviin ja kaiken siltä väliltä. Kuvissa näkyvä ihminen voi pyytää Googlea sumentamaan kasvot, jos kokee kuvan loukkaavan häntä.

Jos oma tai tuttavan talo sattuu sijaitsemaan Googlen ajaman tien varrella, voi käydä katsomassa miltä siellä näyttää. Googlen avulla voi tehdä myös puutarhamatkailua ja katsella tienvarsipihoja.

Näin sitä sitten udellaan. Syötä  Googlen karttapalveluun haluamasi osoite. Tartu sitten  hiirellä kartan vasemmassa yläkulmassa olevaan ukkoon kiinni, niin kuvatut tiet ja kadut aktivoituvat kartassa sinireunaisiksi. Siirrä ukko haluttuun kohteeseen, niin pääset katselemaan Google-ukon silmin, miltä siellä oikeasti viime kesänä näytti.

Oheisessa kuvassa on näkymä Eija´s Gardenin myymälään Ruotsinpyhtäällä. Itse puutarha jää myymälän taakse eikä Google-ukko sitä näe. Paras mennä ensi kesänä paikan päälle katsomaan omin silmin.