Ennen vanhaan tuoksupelargonit olivat kodin luonnollisia hajustimia, joita käytiin koskettelemassa esimerkiksi ennen vieraiden tuloa. Ne antavat uuden tuoksu-ulottuvuuden puutarhassa ja etenkin talvehtiessaan sisällä vaikkapa ikkunalaudalla, josta niitä voi hypistellä kesää odotellessa. Tietyt lajikkeet soveltuvat myös maustamaan leivonnaisia.

Kukkiakin on odotettavissa, yksinkertaisia, hennon vaaleanpunaliiloja. Herkkäkukkaiset tuoksupelargonit ovat kauniita pastellisävyisissä kesäkukkaistutuksissa.

Lehti kätkee sisäänsä hyvää tuoksua

Pelargoneja on niin monenlaisia, että jokaiselle löytyy mieleinen. Itse en näistä kirkkaanpunaisista niinkään pitänyt silloin pienenä, kun isoäitini kasvatti niitä kesämökkimme lasihuoneessa, päivänsinien väleissä. Nyt kasvatan omia pelargonejani isoäidin vanhassa kasvitelineessä ja kastelen niitä samalla emalikannulla kuin hän – ja pidän myös kirkkaanpunaisista, niissä on nostalgiaa!

Silti, ehkä makeimmat yksilöt ovat omasta mielestäni sellaisia pienikukkaisia, joiden kukat muistuttavat hämähäkkiä. Viime kesänä löysin taimikaupasta mustapippurilta tuoksuvan tuoksupelargonin. Ja sellainen ihan tummanliilakukkainen olisi kiva lisä kokoelmaan. Eikun kylvämään.

Ruusunnuppupelargoni makuuhuoneessa – ja mamman kullannuppu, Ransu-kissa.

Moni viskaa pelakuut menemään kesänkin mentyä, kun ei keksi mitä muutakaan niillä tekisi. Jos suinkin on viileämpää kuin se 23 astetta joka tuntuu olevan nykyihmiselle standardi, voi pelargonit talvettaa sisällä. Ne kukkivat pitkään.

Ylläoleva kuva on viime talvelta. Keskitalvella pelargoneissa ei ole kukkia, vaikka ne pitkään kukkivatkin. Kevään tullen honteloiksi ja pitkiksi kasvaneet versot lyhennetään, niin kasvi tuuheutuu. Minun pelargonini eivät ole hätkähtäneet ajoittaisesta jopa vain viiden asteen lämpötilasta, mutta 10–20 lienee niille sopivin, 20 jo ehkä vähän liikaakin, mutta hengissähän nuo edelleen ovat. Talviöisin rintamamiestaloni sisälämpötila laskee säännöllisesti 15 asteeseen.

Kun haastattelin sydämellistä, viehättävää ja taidokasta näyttelijä Kristiina Elstelää muutama vuosi sitten, hän sanoi jättävänsä tuoksupelargoninsa mökkiinsä talveksi, jossa se on peruslämmössä ja lähes kuivana selvinnyt talvien yli.

Ja muuten, pelargoni on pelargoni, ei pelargonia! Ei vierasperäisiä sanoja tarvitse vääntää ehdoin tahdoin entistä vaikeammiksi. Tieteellinen nimi on Pelargonium.

Olohuoneen vetoisan ikkunan ääressä olevat pelakuut eivät vedosta hätkähdä.

Olohuoneenkin ikkunalla on pelakuita, samaa tälläkin hetkellä kukkivaa ruusunnuppupelargoni ‘Brightstonea’ kuin makuuhuoneessa, sekä vaaleanpunaista, muinoin Oma PIHA -lehden messuosastoa koristanutta “tavallista” pelargonia. Kaikki kukkivat edelleen. Kastelen enää niukasti. Saavat vetytyä pikkuhiljaa talvilepoon.

Jos teillä on ystävä, jolla on peruslämpöinen mökki tai vetoisa rintamamiestalo, voisi hän suostua talvettamaan pelakuut – ainakin, jos hän saa ottaa niistä pistokkaita itselleen korvaukseksi.

Hennosti keltainen ´French Vanilla´ -pelargoni.

Tämän kesän kesäkukkayllättäjiin kuuluu jo näin alkuvaiheessa keltainen pelargoni ´French Vanilla´, jonka herkät, hennonkeltaiset kukat ihastuttivat oitis. Se sopii täydellisesti yhteen heliotroopin sinen kanssa. Mitä kaikkea jalostus saakaan aikaan!

Väreissä on valinnanvaraa valkoisesta oranssinpunaisen kautta tumman kohtalokkaaseen purppuraan, hempeää vaaleanpunaista unohtamatta. Lehdet tuoksuvat nostalgiselle ja kasvi kestää paahdetta ja kuivahtamistakin.

Joka ei pidä suurista, kenties muovisen oloisista kukkatertuista, voi hankkia sellaisen jonka kukat muistuttavat hämähäkkiä.

Itse olen auttamatta hurahtanut, jos ikinä mitään pelargonitonta vaihetta olikaan. Olen sellainen mummokukkien ystävä. Pelakuita hoitaessani ja kastellessani samalla kannulla jolla isoäitinikin niitä kasteli tunnen yhteenkuuluvuutta ja jatkumoa.

Kirkkaanpunainen tuntematon

Upeat punaiset Raakkilan verannalla Vihdissä

Ruusunnuppupelargoni 'Brightstonen' ostin pistokkaana Tukholman puutarhamessuilta Ruotsin pelargoniyhdistyksen osastolta. Nyt niitä on jo monta, ja taimet ovat reheviä.

Herkkuvärinen 'Mårbacka' on monen mielipelakuu.

Pelargoniat kasvatetaan Ansarilla kevään puutarhanäyttelyihin

Usko tai älä, mutta totta se on. Luumäellä Ansari-yhtymän kasvihuoneissa on nähtävissä lukuisten  pelargonilajikkeiden  loistoa, vaikka takana on pimeä talvi ja huoneiden ulkopuolella paukkuu pakkanen.

Pelargonien kukittaminen tähän aikaan on aivan poikkeuksellinen toimenpide – tuskinpa näin on tehty koskaan Suomessa. Kukat on kasvatettu lamppujen alla. Syy tähän kummallisuuteen on kylläkin hyvä. Ne kukitetaan Sinulle – arvoisa lukija.

Ansarin omistajayhtiö Schetelig ja Oma PIHA –lehti tekevät yhteistyötä, jotta kevään puutarhanäyttelyissä olisi parvekekukkien ja amppeleiden loisto jo nähtävissä. Pääset ihailemaan malli-istutuksia ensimmäisen kerran maaliskuun 25.–28. päivinä Helsingin Messukeskuksessa  Oma Piha –messuilla. Sitten näyttelyt siirtyvät Turun, Tampereen, Vaasan ja Oulun puutarhamessuille.

Oma PIHA –lehti tekee maaliskuun lehden liitteeksi ”Näin saat parvekkeet ja patiot kukoistamaan” –oppaan. Sieltä voit kahmia neuvoja ja ideoita itsellesi. Varmemmaksi vakuudeksi voit vierailla puutarhanäyttelyissä äänestämässä, mitkä Ansarin pelargonien ja muiden kesäkukkien yhdistelmät valloittavat  Sinut. Ja sitten pelargonit parvekkeelle!

Vanha perinteinen Mårbacka -pelargoni katselee ikkunasta joulukuista maisemaa.

Ikkunalaudat ovat täyttyneet kylmyyttä paossa olevista kasveista. Ne viettävät talven hiljaiseloa niukan kastelun turvin ja ovat keväällä valmiita kohtaamaan uuden kesän ulkosalla. Talvetettavat kasvit tuovat hivenen puutarhaa ja kesän muistoja sisälle pimeäksi vuodenajaksi.

Erityisesti vanhoja ja harvinaisempia lajikkeita edustavat pelargonit kannattaa talvettaa, koska se on helppoa. Ikääntyessään vanhat lajikkeet kasvavat kunnon pensaiksi. Korkeus ja leveys riippuvat siitä, miten niitä raatsii leikata. Leikkaustakin pelargonit kestävät hyvin, ja katkaistut versot kannattaa työntää multaan pistokkaiksi, joita voi antaa vaikkapa lahjaksi jos oma pelargonikokoelma muistuttaa jo viidakkoa. Juuri vanhat perinnepelargonit ovat nykyään kysyttyjä ja ne olisikin hyvä saada säilytettyä mahdollisimman monen harrastajan ikkunalla.

Pelargonit tyytyvät hämärämpäänkin paikkaan. Ne ränsistyvät talven aikana, mutta kunhan niitä keväällä leikkaa siistimmiksi, ne kyllä kukkivat kesällä.

Mårbacka -pelargoni jaksaa vielä ilahduttaa valoisalla ikkunalla hennon vaaleanpunaisilla kukillaan. Myös sinisarjat (Agapanthus) ovat oiva osoitus kasvien piristävästä elinvoimasta, ne kun kasvattivat pikavauhtia tuoreenvihreät versot ilmeisesti vähän kylmää saaneiden entisten tilalle. Sinisarja käyttäytyy talvella huonekasvin lailla ja kesäksi se kannattaa nostaa ruukkupuutarhan kruunuksi, niin upean sinisiä ja suuria sen kukinnot ovat.

Sveitsin lippu syntyy vaikka pelakuista, punapellavasta, palavastarakkaudesta, siankärsämöstä ja päivänkakkarasta.

Vai vaaleanpunaista… (ks. edellinen postaus). Minulla on tulipunaisia pelargoneja (lajike ‘Brightstone’), josta loihdin Sveitsin lipun.

Syy selviää seuraavasta Oma PIHA -lehdestä lokakuussa!

Yhtä ainoaa kuvaa varten on niin sääli kerätä kukkaset, jotka sitten päätyvät roskiin. Niinpä keksin uuden kukka-asetelman. Siihen tarvitaan pieniä posliinivuokia ja värikkäitä kukkia sekä loraus vettä.

Kukat asetellaan tiiviisti lyhyet varret veteen ja sitten ruokapöydälle.

Söpö kukkavuoka on nopeasti valmis - ilman paistamista.

Yksi harmitus näissä muuten ihanissa ruusunnuppupelargoneissa on. Niiden kukista moni kuivuu (sisällä) tai mätänee (ulkona), kun kukkia on niin paljon ja kukkatertut valtavia. Tarvitsisikohan kasvi enemmän multaa? Sadesuojaa?

Vielä on parempi olla sisätiloissa.

Pelargoni eli pielikki, pelakka – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Muutama vuosi sitten ostin ensimmäiset pelakkani. 2 tukevaa vaaleanpunakukkaista tainta, jotka lumosivat minut ruusunnuppumaisilla pikku sykeröillään. Se kesä oli helle kesä. Ja nämä 2 kasvoivat kuin pensaat! Aivan upeat ”portinvartijat” kukoistivat koko kesän meidän etupihalla.

Pelargoneja on viljelty 1700-luvulta alkaen. Satuin katsomaan FST:ltä Mitt paradis-puutarhaohjelman, jossa vierailtiin Perniössä Pukin puutarhassa. Fifiu – sinne on kyllä pakko päästä visiitille! Puhuivat, että tulevaisuudessa on mahdollista saada perinteisten värien lisäksi pelargoneja myös keltaisena ja sinisinä. Uskomatonta, mutta totta. Kannattaa käydä katsomassa muuten heidän kotisivujaan, sieltä löytyy tietoa ja upeita kuvia eri lajikkeista sekä ammattilaisten antamat viljelyvinkit.

Itse en ole kokeillut pelargonien talvettamista, mutta mummoni on siinä kyllä mestari. Ennen vanhaan taimet kuulemma vaan laitettiin sänkykamariin sängyn alle ja lirautettiin vettä silloin tällöin juurelle. Keväällä auringon valon lisääntyessä hontelot taimet siistittiin, pätkittiin pistokkaiksi ja jaettiin naapurien emäntien kesken. Pienet pistokkaat nostettiin ikkunalaudalle. Oppikirjojen mukaan pelargonien talvettaminen onnistuu parhaiten 6-10 asteen lämpötilassa valoisassa paikassa. Valon lisääntyessä ne lähtevät versomaan runsaasti, jolloin niistä on helppo ottaa ns. pistokkaita. Pistokkaiden juurruttaminen suoraan multaan on helppoa, kunhan vain pitää mullan sopivan kosteana, ei liian märkänä. Jos pelargoni näyttää venyvän liikaa pituutta kevään mittaan, latvoja voi hiukan typistellä tasaiseen joka puolelta (kasvupiste täytyy nyppäistä pois), jotta taimi haaroisi kauniimmin. Kastelua lisätään kasvun alettua ja aloitetaan lannoitus. Kasvun mukaan istutetaan sitten uudelleen isompaan ruukkuun. Pelargoni tarvitsee runsaasti lannoitusta kasvaakseen ja kukoistaakseen koko kesän.

Kuvassa asuntolamme pelargoni talven jälkeen. Nämä olivat täydessä kukassa joulukuussa ja nyt jo pukkaavat uutta nuppua. Missäs välissä sitä pitikään latvoa?