Hollannin kukkaloistoa

Eilen saatiin elokuun Oma PIHA -lehti painoon. Se on värikäs ja innostava lehti, jossa kerrotaan parhaat palat Lontoon ja Hollannin puutarhamuodista – kyllä, puutarhoissakin on muoti! Mitkä kasvit ovat nyt in, mitkä värit ja materiaalit, entä millainen tyyli ja filosofia?

Eija Klaucke kirjoittaa artikkelissaan puolestaan siitä, miten ja millaisilla kasveilla pihasta saadaan rehevä. Leena Luoto paljastaa biologisen torjunnan niksit ja Aarno Kasvi keinot vesimyyrän torjuntaan. Itse puolestani innostan istuttamaan kevään kukkailoa yllin kyllin; yhdistelemällä runsaasti sipulikukkia.

Niinpä kun sähköpostilaatikkoon illalla kolahti Viherpeukaloiden houkutteleva jäsenkirje uusista sipulikukista jotka olivat vain klikkauksen päässä, klikkasin ja sitten klikkasin vielä aika monta kertaa…

Tilauksessa on kukkaloistoa Hollannin tyyliin. Tulkoon kevät!

Ai niin, mutta sitä ennen tulkoon uusi Oma PIHA -lehti ja syksyn satoherkut!

Lehtoakileija kukkii kohta

Kesäkuun Oma PIHA saatiin painoon perjantaina. Siitä tuli niin ihana lehti! Se ilmestyy 23. kesäkuuta, juuri juhannuksen alla. Artikkelien aiheina ovat muiden muassa suuret pensaat, kasvien yhdistely, Hatanpään ruusutarha Tampereella ja hurmaava rinnepiha Enonkoskella.

Ihanaa oli myös päästä takaisin kotiin eilen. Moni kasvi on kehittänyt kukkanuppuja ensimmäistä kertaa, mm. viime keväänä Viherpeukaloilta tilaamistani juurakoista istuttamani piikkiputki (täytyy tarkistaa mikä laji se taas olikaan) ja vaaleanpuna-kukkainen idänunikko. Kaksi vuotta sitten kylvämäni aprikoosinväriset sormustinkukat ovat viimein alkaneet kasvattaa kukkavarsia – olenkin miettinyt, montako vuotta ne oikein aikovat suurentaa jo valtavia lehtiruusukkeitaan!

Vanhempieni pihalta vahingossa tullut lehtoakileija on leiskauttanut muutaman oikein kauniin kukkavarren. Pidän kovasti tästä kasvista, mutta en ollut huomannut ottaa siementainta mukaan kun talo myytiin. Se oli kuitenkin itse kylväytynyt suureen ruukkuun, johon olin kylvänyt kärhöjä! Se oli valtavan mukava yllätys. Olen levittänyt siemeniä moneen eri paikkaan ja kohta akileija kukkii omalla pihallani vähän siellä sun täällä.

Sisääntuloaulan komistus

Nordiska trädgårdar -messut pidettiin viikonloppuna. Tukholman messuilla on aina kiva käydä, Ruotsissa on vilkas yhdistystoiminta ja monenlaiset kasviyhdistykset ja seurat ovatkin aina esillä monipuolisine valikoimineen pistokkaita, joita ei juuri muualta saa kuin harrastajilta.

Barokkipuutarhakirja

Tämänvuotisilla messuilla Drottningholmin linnan puutarha oli komeasti esillä juhlien 20-vuotista taivalta maailmanperintökohteena. Tapasin Ruotsin kasvitieteellisen seuran osastolla Aarno Kasvin, joka halusi näyttää Drottningholmin näytepuutarhaosastolla barokkipuutarhoista kertovan kirjan – erittäin ajankohtainen aihe, sillä Aarno valottaa tämän vuoden Oma PIHA -lehdissä juuri barokkipuutarhojen saloja!

Huikeat amaryllikset

Drottningholmin osasto oli koristeltu häkellyttävän upein ritarinkukka- eli amaryllisasetelmin. Niissä ei ollut kukkia säästelty: asetelmat kohosivat noin kolmen metrin korkeuteen! Barokkiteemaa jatkoivat puiset ristikkoaidat, sorakäytävät ja aikakauden asuihin puetut mallinuket.

Pelargoneja on niin monenlaisia, että jokaiselle löytyy mieleinen. Itse en näistä kirkkaanpunaisista niinkään pitänyt silloin pienenä, kun isoäitini kasvatti niitä kesämökkimme lasihuoneessa, päivänsinien väleissä. Nyt kasvatan omia pelargonejani isoäidin vanhassa kasvitelineessä ja kastelen niitä samalla emalikannulla kuin hän – ja pidän myös kirkkaanpunaisista, niissä on nostalgiaa!

Silti, ehkä makeimmat yksilöt ovat omasta mielestäni sellaisia pienikukkaisia, joiden kukat muistuttavat hämähäkkiä. Viime kesänä löysin taimikaupasta mustapippurilta tuoksuvan tuoksupelargonin. Ja sellainen ihan tummanliilakukkainen olisi kiva lisä kokoelmaan. Eikun kylvämään.

Helmililjoja soppakulhoon

Maaliskuun Oma PIHA -lehteä taotaan parhaillaan. Päivät pitenevät ja kevät alkaa sykkiä rinnassa. Seuraavassa Oma PIHA -lehdessä opastetaan mm. ottamaan pelargoneista pistokkaita, perustamaan perhospuutarhaa ja tekemään suloisia istutuksia parvekkeelle.

Kaupoista saa jo kevään sipulikukkia valmiiksi hyödettyinä, jolloin ne puhkeavat kotona kukkaan. Kukinta on äkkiä ohi lämpimässä huoneilmassa, joten lauhemmalla säällä on istutus hyvä viedä päivien ajaksi parvekkeelle. Samalla siellä viihtyy itsekin siemaillen lämmintä kaakaota ja ihaillen kukkia. Se on vähän niin kuin varaslähtö kevääseen; houkuttelevaa mutta ihan luvallista! Tässä kisassa varaslähdöstä ei diskata ;-)

Tammikuun numerossa kerromme mm. siementen myyjien uutuuksista ja siitä, että siemenperunaakin alkaa saada muualta kuin maatalouskaupasta. Neuvomme valmistamaan itse betoniset ruukut ja vaikka pihapenkin! Paljastamme, että orvokit voi jo kylvää ihan lähiviikkoina. Ja – tadaa! - vierailemme Suomen Paras Piha 2010 voittajapihalla. Mutta kas, kuka voitti – sekin selviää!

Iloitse kanssamme uudesta vuodesta, ja tehdään yhdessä kevättanssi jouduttaaksemme kevään saapumista.

Pioni 'Nippon Beauty' availemassa kukkaansa

En voi millään uskoa, että joulu ei ole edes vielä ohi. Johtuu lehtialasta. Joulu tuli elettyä jo syyskuussa, kun Oma PIHA -lehden joulunumeroa tehtiin. Nyt perjantaina saimme tammikuun lehden painoon, ja siinä on täysi kevään odotus, odottakaas vain! Se tulee postiluukkuun sopivasti loppiaisena, kun tulee miettineeksi mitä nyt sitten tekisi, kun joulu on valmisteltu ja vietetty. Lehdessä on paljon kivaa tekemistä ja lukemista, ja varsinkin ensi kesän suunnittelua.

Jos viime keväästä mitään opimme niin ainakin sen, että valtavatkin lumikasat sulavat kohisten. Kyllä luonto hoitaa kevään ajallaan vaikka talvi olisi kuinka ankara. Ainakaan minun pihallani ei mitään pakkasvahinkoja ollut, kaikki selvisivät talvesta.

Koettakaamme jaksaa vielä kymmenen päivää pimenevää, sitten alkaa matka kohti valoa, ruohonkorsia, aukeavia vaahteran lehtiä ja pionin kukkia.

Tämä muuri on oma tekele, ei lainkaan skottimiehen taitoihin verrattavissa.

Viikonlopun Hesarissa oli koskettava kuolinilmoitus. Kivirakentamisen taitaja, suomalaistunut skotti Charles Hazard on poissa ennen aikojaan, liian nuorena. Otamme osaa Oma PIHA -lehden toimituksen puolesta.

Hazard taisi etenkin laastitta ladottujen kivimuurien rakentamisen taidon. Hänen arvokas työnsä pysyy ja kestää ikuisina muureina, mutta tekniikan opettaminen suomalaisille taisi jäädä kesken. Vaikka kivilajimme ovat paikoin erilaisia kuin Brittein saarilla, on kiven työstämisessä, lohkomisessa ja palojen oikein ladonnassa silti paljon samaa.

Artikkeli Charles Hazardin neuvoista kivimuurin tekemiseen löytyy Oma PIHA-lehdestä 1/2008. Katso lehtiarkisto.

Oma PIHA -lehden taittajan Taijan pihalla kasvaa upea puistosyreeni, joka tuoksuu kuin huumaavin parfyymi. Näissä tunnelmissa lähti kesäkuun numero painoon! Se ilmestyy 24.6. joten hieman pitää jaksaa odottaa ;-)

Odotus on hyväksi, sillä nyt ehtii hoitaa omaa pihaa hetken.

Taittajan kevätkiireisiin on kuulunut lehtien lisäksi lähes 1-vuotiaan pojan oppiminen kävelemään. Niinpä oman pihan ruohonleikkuu on jäänyt hieman vähemmälle. Pensaiden alta onkin ilmestynyt viehättäviä yllätyksiä: leinikkiä ja kurjenpolvea.

Mereen ensiuinnille yrittävät lokin- ja tiiranpoikaskaverukset ovat kuin painoon lähtevä Oma Piha -lehti.

Hei vaan kaikki!

Voi kun tietäisitte miten kivaa lehteä olemme tällä viikolla saattamassa painoon… Uunituoreen musteen tuoksuista lehteä joutuu odottelemaan vielä kolme viikkoa! Ja siinä on kaikkea kivaa!

Joka kerran, kun lehden päästää käsistään painon syövereihin, olo on kuin lokkiemolla, joka sydän sykkyrällään katsoo aaltoihin painelevaa poikastaan. Kai se nyt selviää… ikävä kyllä tulee… mutta kyllä siitä täytyy irti päästää ja antaa elää omaa elämäänsä…

Ja kohtahan se pikku untuvikko jo kelluu ongenkohokorkin lailla aalloilla eikä osoita mitään hukkumisen taipumuksia!

Toivotan antoisia lukuhetkiä jo nyt, ja samalla toivon paljon kommentteja meille päin. On niin mukava tehdä lehteä teille, ja sitä mukavampi mitä useamman teistä tunnen. Olemme kuin pieni perhe tekemässä Oma Pihaa, ja lukijat mukaan luettuna olemmekin jo suurperhe. Toivon, että niin kuin avoimessa perheessä ja suvussakin, myös Oma Pihassa asioista voi puhua vapaasti. Emme me tekijät ole sen ihmeellisempiä kuin te lukijat, olemmepahan vain puutarha-alalle omistautuneita.

Juttutoivomuksia saapi lähettää tässä vaikka ihan anonyymisti nimimerkin turvin, tai sitten omalla nimellä, miten vain.  Keskustelemisiin ja lukemisiin! Ja toivottavasti nähdään ihan nokakkainkin jossain vaiheessa.