Ice Follies- narsisseja kauneimmillaan.

Kevät saapuu saaristoon lintujen mukana. Ensimmäisinä aurinkoisina ja lämpöisinä maaliskuun päivinä mustarastaan alkuun ujohko ja hieman ruosteinen laulu läheisen metsikön latvuksista herättää vastustamattomalla tavalla uuteen kevääseen. Silloin talvi vielä värjyy lähellä, mutta parin lyhyeltä tuntuvan viikon kuluttua kevät on todella täällä. Nyt lintuja on joka puolella ja niiden äänet täyttävät kaikki saariston kolkat talvisen hiljaisuuden jälkeen.

Kasvitarhasta näkee puiden lomitse alas merelle. Kun kulkee katselemassa tulppaaninalkuja ja suunnittelemassa mitä vihanneksia istuttaa mihinkin penkkiin, voi samalla seurata merellä uivia lintuja tai kohottaa katseensa tavoittelemaan pesäpönttöönsä ruokailutauolta palaavaa telkkää. Auringon laskiessa on nyt laulunsa huippukuntoon harjoittaneen mustarastaan ja kilpailevan laulurastaan aika. Ne viihtyvät kasvitarhan tienoilla vakiopuissaan ilta toisensa jälkeen. Luodoilta kantautuu lokkien taukoamaton kailotus, joka muodostaa päivin ja öin taustan muille saariston äänille.

Myös sipulikasvit ovat valveilla. Lumikellojen terälehtipisarat avautuivat ensimmäisinä paljastaen sisältään kauniin sävyistä vihreää, jota scillojen taivaansini täydentää. Siniseen vivahtavat posliinihyasintit kukkivat myös nuppuisten kirjopikarililjojen lähistöllä.

Narsissit antavat odottaa kukintaansa kauemmin kuin edellä mainitut pikkusipulit, mutta vihdoinkin keltaiset Carltonit ja huurteisen näköiset Ice Follies- lajikkeen edustajat ovat tuomassa kukillaan lievitystä narsissienystävän haluun päästä näkemään mielikasvejaan. Viime kuukausina kauppoihin ilmestyneet ruukkunarsissit ja mantereella aikaisemmin kukkivat kasvit ovat voimistaneet oman puutarhan narsisseihin kohdistuvaa odotusta. Vaikka meri antaa yleensä pitkän, lauhan syksyn, keväisin sen lämpeneminen kestää aikansa, mikä tekee saariston sipulikasvien kehityksestä hitaampaa kuin mantereella.

Tänä keväänä narsissien ihailija on saanut tavallisuudesta poikkeavaa innoitusta historiallisista narsissilajikkeista, joita hyödettiin maaliskuussa näytille Helsingissä Villi Niityn järjestämään näyttelyyn. Esillä oli myös kiinnostavia iäkkäitä tulppaanilajikkeita. Narsissin- ja tulppaaninkukkien tienoilla leijui usein herkkiä tuoksuja, jotka mahdollistavat vanhojen lajikkeiden kukinnan kokemisen sekä näkö- että hajuaistilla.

Erästä narsissia saa vielä vartoa tovin. Tämän jo satoja vuosia kasvatetun tuoksujan kohtaaminen on aina erityinen onni. Näin kerrottukukkaisen runoilijanarsissin (Narcissus poëticus Albus Plenus Odoratus) ensimmäisen kerran yhdessä saaren metsäisistä laaksoista kasvamassa villien ruohojen ympäröimänä. Ilmavat kukat tarjosivat yllätyksellisen näyn hohtaessaan vasten kuusikkoa. Narsissit olivat kuin puutarhakasvien viimeinen yhdyskunta keskellä pelkästään omien lakiensa mukaan järjestäytynyttä metsäkasvillisuutta. Plenus- lajikkeessa on jotakin täyteläisen viatonta, jotakin joka saa sen sopimaan suomalaiseen maisemaan, vaikka sitä katsoessa huomaakin ihastelevansa kasvia, jonka juuret maassamme juontavat puutarhoihin.

Onneksi on ollut ja toivottavasti tulee aina olemaan ihmisiä, jotka ymmärtävät ajoissa vanhojen lajikkeiden ainutlaatuisuuden ja keräävät tietoa ja itse sipuleita säilytettäviksi tulevaisuuden maailmalle. Narsisseja jalostetaan suuntaan jos toiseen ja vaikka uudempiinkin lajikkeisiin lukeutuu viehättäviä tapauksia, on historiallisissa narsisseissa aivan erityistä tenhoa ja tyylikästä kauneutta. White lady, Seagull, Irene Copeland… Nimetkin jo houkuttelevat, saati ulkonäkö ja tuoksu! Ja vaikka Butter and Eggs saattaa kuulostaa narsissin nimeksi proosalliselta, kasvin ihastuttava ulkonäkö saa unohtamaan moisen ja toivomaan saavansa haudata pian senkin sipuleita puutarhansa multaan.

On hyvä, että narsissit ovat mieluisalla paikalla kasvaessaan sangen kestäviä eivätkä maita kenellekään. Vahvuutensa turvin kerrotut runoilijanarsissitkin ovat selvinneet vuosikymmenten ajan kätkeytyneinä laaksoonsa. Ne ovat kauneuden viesti menneisyydestä, muisto tuntemattomasta istuttajasta, joka ihastui kenties sata vuotta sitten tämän narsissin tuoksuun ja toi niitä mukanaan saarelle istuttaakseen sipulit jo kadonneen talonsa pihapiiriin.

Nykyisin kerrottua runoilijanarsissia kasvaa myös puutarhassani. Nämä narsissit tuovat omalla tavallaan villin tuulahduksen istutusten keskelle. Vaikka ihminen toi laakson narsissit saarelle, on niiden pitkä itsekseen kasvamisen aika sumentanut puutarhakasvin leimaa ja ne tuntuvat kuuluvan luonnollisena osana saaren kasvistoon. Samalla ne kantavat mukanaan yhtä puutarhakasveihin liittyvistä kulttuurihistoriallisista tarinoista, joka on polveillut mielenkiintoisesti vuosisatojen ajan. On kiehtovaa ajatella Plenus- lajikkeen kulkemaa matkaa ja matkaan vaikuttaneita ihmisiä ja tapahtumia, kun sen sipuleita on päätynyt eteläisemmästä Euroopasta Suomeen, vieläpä sata vuotta sitten, rikastuttamaan erään Itämeren saaren kasvistoa ja ilahduttamaan sekä sipulit istuttanutta henkilöä ja hänen aikalaisiaan että ne yllätyksenä löytäneitä myöhempiä sukupolvia.

Vielä viikon tai parin verran touhukkaita, toivottavasti sopivan lämpimiä kevätpäiviä ja sitten vanhaa kauneutta saa jälleen ihailla runoilijanarsissin kukissa.