Räystäideni alla pesivät, onni ja autuus, pääskyt. Niiden touhuiluja on mukava seurata. Siellä on sekä terva- että haarapääskyn pesiä. Poikaset pitävät kovaa meteliä kun vanhempi lentää ruokaa nokassaan pesään!

Minua mietityttää, kun nyt näyttää olevan uusi kuhertelu meneillään, että onko yksi pesintä jo ohi ja toinen tuloillaan. Pieni googletus vahvisti asian: haarapääskyt tosiaan varmaan kohta munivat jo toisen kerran, niiden poikaset kuoriutuvat parissa viikossa ja lähtevät pesästä kolmiviikkoisina. Tervapääskyjen poikaset sen sijaan pysyvät pesässä ainakin 40 vuorokautta, ja kylmän tullen ne osaavat vaipua horroksentapaiseen.

Eipä ihme, että haarapääskyillä on uudet soitimet kun on niin nopia tahti!

Ja taas mennään

]]> http://www.omapiha.info/blogi/2010/06/paaskyilla-jo-toinen-kierros/feed/ 4 http://www.omapiha.info/blogi/2010/05/parasta-elokuvaa/ http://www.omapiha.info/blogi/2010/05/parasta-elokuvaa/#comments Wed, 19 May 2010 20:54:05 +0000 Saila Routio http://www.omapiha.info/blogi/?p=2040

Ransu ja Musti tarkkoina kuin porkkanat

Kissojeni mielestä kaikkein parasta juuri nyt on katsella pääskysten taitolentoa keittiön pöydältä käsin. Katseltavaa riittää, sillä taloni tienoilla pesivät sekä terva- että haarapääskyt. Ulkona on ikävämpää, sillä pääskyset kiusaavat kissoja tahallaan tekemällä syöksyjä kohti. Ihan oikein, kun kissatkin kiusaavat lintuja. Jotakin tasapainoa!

Vaahteran kukissa pörrää kimalaisten ja kukkakärpästen lisäksi kirjosieppoja. Jännään, asettuvatko ne taas taloksi keittiön ikkunasta näkyvään keltaiseen, talonmalliseen pönttöön. Toistaiseksi pesänrakennusta ei ole ollut havaittavissa.

Rouva Rastas ja Ransu tuijottivat toisiaan pitkän tovin. Rastaan takana jo suurilehtiseksi kasvanut raparperi, ja oikealla ite-taidetta edustava kärhötuki.

Helteessä pitkäkarvainen Ransu tykkää asettua pihakuusten varjoon. Siellä se litteäksi jähmettyneenä tuijotti, kun rastas tuijotti mato suussa takaisin. Kyllä luonnossa sitten riittääkin ihmeteltävää!

Ihan Pihalla -blogin tämänvuotisen Kurkiaura matkalla pohjoiseen -aprilliblogipilan takana on Eero Miettunen.

“APRILLIÄ, SYÖ SILLIÄ! Ei se ole päivän kuva, vaan viime vuodelta. Eikä kurjet ja lentokone kohdanneet. Sehän on trikkikuva eli tehty kahdesta eri kuvasta. Sen sijaan kurjen poikasesta viime keväänä jossakin Hankoniemen suolla otettu kuva on oikea”:

Olemme eilisen aikana Eeron kanssa kumpikin varmaan nauraneet partaamme tahoillamme, tai ehkä tässä pitää myös paljastaa sekin ettei minulla ole partaa ;-)

Valitettavasti minun on siis todettava, ettei upea kuva ollut minun! Kiitos vaan kehuista! Eero ottaa ne varmasti mielellään vastaan. Lopuksi on lohdutettava, että muutamia kurkiauroja on jo bongattu Suomessa, joten mahdotonhan tuo kuva ei olisi ollut. Ettei teistä höynäytetyistä tuntuisi niin nololta.

Hihihi!

Päivän kuvassa kurkiaura kailottaa taivaalla matkaten pohjoista kohti, kohdaten etelän lämpöön, Kanarialle tai ehkä vielä kauemmas kiitävän suihkukoneen matkustajineen. Kevät saapuu! Mutta, mutta …. matkustajat sen tietävätkin, että täällä on hurjasti lunta ja sulaa ehkä juhannukseen mennessä, mutta kuka olisi lumitilanteen kertonut kurjille. Voi kurjaa! Vai luottavatko kurjet pitkiin koipiinsa kahlatessaan suolla lumihangessa?

Talipötköillä käy kuhina

Pikkulinnuilla ei ole ruuasta vielä tietoakaan, vaikka lumi sulaisi kuinka kovaa vauhtia. Hyönteisiä ei vielä tule olemaan pitkään aikaan, ja kaikki luonnon siemenet on syöty jo ajat sitten. Muista siis jatkaa ruokkimista pitkään huhtikuulle saakka!

Vastapalvelukseksi saat ihailla kauniita tipusia ikkunan läpi ja kunnella niiden keväistä livertelyä.

Lintulaudalla vierailee eniten tinttejä, talitiaisten lisäksi merimieslakkisia sinitiaisia. Kuvassa pieni hömötiainenkin on lennähtänyt lähikuusesta laudalle, ja viherpeippo tutkii lintulautaa.

Paras lintulauta on sellainen, jossa linnut eivät pääse istumaan ruuan seassa ja ulostamaan siihen. Ruuaksi kelpaavat siemenet ja jyvät, pähkinät ja rasva, marjatkin, mutta ei mikään suolainen ruoka.

Lintulauta tarjoaa mukavaa katsottavaa keittiöni ikkunoista: koko ajan on vilinää ja menoa pihavaahteran tienoilla, toisesta ikkunasta näkyy omenapuusta riippuva lintulauta. Närhet lennähtelevät välillä oksilta maahan keräämään pudonneita siemeniä. Eilen kissani ja närhi tutkailivat pitkään toisiaan ikkunan läpi.

Sinitiaiset pitävät kauniista lintulaudasta!

Vielä pitää muistaa pikkuisia höyhenikköjä. Niillä ei vielä ole syötävää kovinkaan paljoa. Hyönteiset eivät vielä ole heränneet tai syntyneet, ja talven siemenvarastot on jo tarkkaan kaluttu.

Siihen asti, kun lumi on kunnolla sulanut, ruokitaan pikkulintuja tunnollisesti. Palkonnoksi niitä saa ihailla aivan keittiön ikkunan äärellä, tai mihin lintulaudan onkaan asentanut.