Olipa kovat juhlat...

Kun siemenkotien hilpeä kauneus on karissut, ne kannattaa taittaa pois niin tulppaaneilta kuin narsisseiltakin, jottei sipulilta kulu energiaa siementen tekoon, vaan se säästyisi mahdollista ensi vuoden kukintaa varten.

Onneksi seuraavat kukkijat kantavat jo puutarhan väriloistoa eteenpäin, esimerkiksi sinisiä veden sävyjä esittelevät siperiankurjenmiekat. Ne ovat uskomattoman helppohoitoisia perennoja, kunhan saavat jalkansa upotetuiksi kosteuteen, ja elegantteja ruukuissakin pitkine ja hoikkine kukkavarsineen.

Ajatukset viivähtävät myös jo loppukesän väreissä, kun istutin vanhoista ikkunoista tehdyssä kasvihuoneessa esikasvatetut daaliat maahan. Ennen kukkia ne ovat vielä turhankin tavanomaisen vihreitä. Siksi laitoin joukkoon myös muun muassa tummalehtistä kannaa.

Valkoiset viridiflora-tulppaanit pohjoisseinustalla

Pihallani paahtaa ja varjostaa. On kuivaa paikkaa ja kosteaa. Onnekasta, siis! Verannan pohjoisseinustalla maa sulaa roudasta vasta myöhään ja tulppaanit lähtevät hitaasti kasvuun. Sitten ne ilahduttavatkin pitkään.

Punaraidallinen 'Carnaval de Nice' vetelee viimeisiään, kun 'Purple Sensation' -laukat avautuvat

Kuivassa ja paahteessa ovat ensimmäiset, kaksi vuotta sitten istutetut tarhakurjenmiekat avautuneet. Käyn ihailemassa niitä ensimmäiseksi aamulla, viimeiseksi illalla ja monta kertaa siinä välissä.

Tarhakurjenmiekat 'Kent Pride' oranssien idänunikoiden takana

Idänunikoiden piti olla valkoisia… Ostin ne puutarhamessuilta viime vuoden keväällä, niiltä hollantilaisilta sipulimyyjiltä. Tietänevätkö itsekään mitä myvät? En ole ihastunut, väri on niin shokkioranssi ettei se ainakaan tähän sini- violetti-valkoiseen penkkiin, jota kruunaavat punaruskeat miekat sovi. Voihan pettymys.

Oma PIHA –lehtien numeroissa 3/2009 ja 4/2009 on ollut puutarhatoimittaja Pirkko Kahilan perusteellinen selvitys kurjenmiekoista ja lisää on tulossa seuraavissa numeroissa. Juttusarjan myötä heräsi kiinnostukseni kotimme koristukseen. Se on puhjennut juhannukseksi röyhelökukkaan  uskollisesti vuodesta toiseen, vaikka kasvupaikka on kuiva ja vähämultainen. Elokuuhun mennessä sen lehdet ovat kuihtuneet ja aina on tuntunut siltä, että nyt se kuoli. Eipä vain, ensi juhannuksena se on taas terhakasti kukassaan.

Tämä lienee taatankurjenmiekka.

Pirkko Kahilan juttusarja on ainutlaatuinen Suomessa, sillä näin perusteellista selvitystä kurjenmiekoista eli iiriksistä ei ole ennen julkaistu. Siinä oiotaan juurtunutta nimitystä saksankurjenmiekoista, joita ei tiettävästi edes ole Suomessa. Kurjenmiekkalajikkeet jaetaan tarhakurjenmiekkoihin, helluntaikurjenmiekkoihin ja pikkukurjenmiekkoihin.

Ja niitä lajikkeita riittää. Oma PIHA –lehden kymmenien kuvien perusteella päättelin, että tämä kotipihallemme varakkaasta Eirasta varastettu kurjenmiekka  tunnetaan taatankurjenmiekkana. Sille ei ole vielä oikeaa lajikenimeä keksittykään.