Kivissä on energiaa ja ne myös hoitavat ihmistä. Voisin pitää aiheesta kolmen tunnin luennon, mutta kaikki me tiedämme japanilaisten kivipuutarhojen, solisevien purojen ja rauhan ja voiman tyyssiojen olemuksesta jotakin.

Minä lataan niillä kotiani.

Kerään erilaisia kiviä ja käytän niitä milloin minkäkinlaisiin tarkoituksiin mm. lahjoiksi.

Työhuoneessani on paljon kiviä ja joskus on hauska testata vieraita laittamalla keltainen kivi toiseen ja vihreä toiseen käteen. Sitten kädet nyrkkiin ja kuulostelemaan kumpi käsi kuumenee. Kivi luovuttaa juuri sitä energiaa, jota kyseinen ihminen tarvitsee.

Niin kummalliselta kun se kuulostaakin, otan aika ajoin kiven peittoni alle kun menen nukkumaan. Yleensä yöstä tulee rauhallinen, jos olen valinnut oikein.

Ruusukvartsia minulla on paljon, myös kaulariipukseni kuin tuossa munakupissakin. Se hellii ja hoitaa sydäntä. Se kerää murheet puoleensa ja siksi se pitää välillä pestä, koska muuten se menee rikki. Jännä kivi. Kaulariipukseni pesen säännöllisin väliajoin. Pieniä lohkeamia siihen on tullut.

Kivipuutarhani keltainen ja vihreä lohkare ovat kalsiitteja, hiomattomia.

Käytän kiviä myös juomavedessä. Minulla on lasikannu, jonka pohjalle laitetaan kokoelma ns. intuitiokiviä ja vesi päälle. Muutama tunnin kuluttua vettä voi juoda. En kerro toimiiko se. Kukat tykkäävät kivivedestä.

Luonnossa voimakiveni on kesäsaunan vieressä, valtava iso möhkäle, jolta näkee kauas.

Ja sokeri pohjalla. Kuvan keskellä oleva hiottu musta sukkula on fossiili Marokosta ja sillä pitäisi olla ikää kutakuinkin 450 miljoonaa vuotta. Sieltä erottuu selkärankainen kalaa muistuttava otus.

Tällaista räntä joskus teetättää.