Liljapuun lehdet hohtavat monisävyisinä auringossa.

Cordylinessä ei ole eksoottisen diivan vikaa, vaan se tulee hyvin toimeen kesäkaudella ajoittaisella lannoituksella ja kunnon kasteluilla, joiden välillä multa voi kuivahtaa. Talvella se käyttäytyy viherkasvien tapaan ja talvehtii tyytyväisenä viileähkössä ja valoisassa paikassa. Ajan kanssa liljapuusta tulee nimensä mukaisesti pieni puu: sen runko kasvaa pituutta ja kaljuuntuu. Lehtiviuhka nousee latvaksi.

Cordyline on kesäkukkaistutusten ylväs keskuskasvi ja näyttävä myös omassa ruukussa. Olen sijoittanut sen talon sivussa olevalle puupihalle, josta kuljetaan ovelle. Sen leveän viuhkamainen hahmo on siinä arvoisellaan paikalla.

Uljas ulkomuoto on tehnyt cordylinestä suositun rakennusten ja kulkuteiden yhteydessä sekä kaupunkipihoilla. Harvassa on esimerkiksi englantilainen kartano, jonka sisääntulossa tai terassilla ei kasva liljapuuta uurnassa. Cordyline on myös vesihenkinen kasvi ja sopii hyvin rantapuutarhoihin.

Liljapuu on hieno katseenvangitsija esimerkiksi patiolla. Tämä yleisin tummanpunasävyinen sointuu hyvin talon punamullattuihin seiniin.