Monet niistä eivät vaadi turhan suurta tilaa ja ovat lisäksi koristeellisia. Hyötykasvien sijoittelussa mielikuvitus on rajana: perunoita, porkkanoita tai marjapensas tilaviin ruukkuihin parvekkeelle tai patiolle, salaattikasveja kaikenlaisiin astioihin ja kukkapenkkiin, kesäköynnösten joukkoon kurkkuja… Kun kasvattaa hyötykasveja itse, saa sellaisia lajikkeita, joita kaupan hyllyltä ei löydy. Ja tottahan on, että itse kasvatetun tomaatin maku on se mieleenpainuvin.

Muutamia vinkkejä siitä, miten pienenkin pihan saa hyötykasvien keitaaksi, tarjoaa Mark Gregory The Children Societylle Chelseaan suunnittelemassaan puutarhassa. Kohopenkit on istutettu täyteen erilaisia syötäviä kasveja, köynnöksiä taustalle ja matalampia salaattikasveja etualalle. Kohopenkit ovat siisti ja käytännöllinen ratkaisu kasvimaan perustamiseen, ja ne voidaan valmistaa puutarhan ja asuinrakennuksen henkeen sopivista materiaaleista.

Hyötykasveja kaikkialla, jopa työkalukaapin katolla.

Kannattaa katsoa myös pihan pystysuoria pintoja ja ripustaa yrttiruukkuja esimerkiksi puutarhavajojen seinustoille tai parvekkeen seinille.

The Children Society –puutarhan keskeinen sanoma on siinä, miten tärkeää on, että lapsille annetaan mahdollisuus saada kosketus kasveihin ja siihen, mistä ruoka oikein tulee. Ei tarvita suuria hyötykasvivainioita, vaan innostus voi tulla jo muutamasta hernerivistä ja tomaatintaimesta ja niiden hoitamisesta yhdessä perheen kanssa.

Ekologisuuden hengessä myrskyn kaatamasta jättiläispunapuusta tehty oleilupaikka vertautuu kauniisti lammen sinisyyteen. Modernit puuaallot ovat näyttävä yksityiskohta.

Foreign & Colonial Investmentin puutarha koostuu Brittein saarille ja Pohjois-Carolinalle tyypillisistä luonnonkasveista. Suunnittelija Thomas Hoblyn tutki luonnonvaraisia kasviyhteisöjä Yhdysvalloissa ja innoittui tekemään Chelseaan sikäläisiä vaarantuneita suomaita kuvaavan kosteikkopuutarhan.

Lammen rantamilla kasvaa erilaisia saroja ja kaisloja, joista esimerkiksi järvikaisla on meillekin tuttu. Lampea ympäröivää metsikköä värittävät oranssinpunaiset kanadanakileijat. Erikokoiset ja –muotoiset vihreät lehdet, esimerkkinä koristeraparperi, lisäävät metsikön rehevyyttä ja antavat silmälle vaihtelua. Luonnonmukaiseen näkymään kuuluu myös heiniä.

Lammen partaalle sijoitetun punapuisen oleilupation avulla lähes metsämäisestä paikasta saa puutarhan tuntuisen. Luonnostaan paikalla esiintyvää kasvillisuutta ei siis tarvitse muokata valtavasti puutarhan tekemiseksi, varsinkaan jos kasvistoon kuuluu harvinaistuneita lajeja. Jo yksikin hyvin suunniteltu yksityiskohta, kuten patio tai kulkutie, antaa puutarhalle ryhdikkään ilmeen ja sallii puutarhan olla muuten vähemmän tarkkamuotoinen.

Niittymäisen kasvillisuuden keskellä patio ja leikattu marjakuusi antavat puutarhalle muotoa.

Puutarhalajikkeet ja luonnonkasvit muodostavat viehättävän kokonaisuuden Jane Brockbankin ja Angus Thompsonin suunnittelemassa Nature Ascending –puutarhassa.

Maanpinnan yläpuolelle kohotettu patio näyttää laskeutuneen ihanasti kukkivan niityn keskelle. Puutarhan luoma pieni ekosysteemi saa toimia rauhassa, kun kulku ja oleskelu on keskitetty patiolle. Kasvilajien runsaus ja se, että istutuksissa on käytetty myös luonnonlajeja, houkuttelevat puutarhaan hyönteisiä ja niitä pyydystäviä lintuja. Myös suojaisa lampi lisää ekosysteemin monimuotoisuutta.

Myönteisyys monimuotoisuudelle yhdistyy tässä puutarhassa reheviin, värikkäisiin ja tyylikkäisiin istutuksiin. Meidänkin luonnostamme löytyvät oranssikeltano (Pilosella aurantiaca) ja ojakellukka (Geum rivale) sointuvat yhteen puutarhakurjenpolvien, kuten nyppykurjenpolven, kanssa.

Koiranputkesta on käytetty kiehtovaa lajiketta ´Ravenswing´, jonka varret ovat mustanpuhuvat ja lehdetkin tummat, mutta kukat tutun vaaleat. Erilaiset heinät ovat tärkeässä asemassa keventämässä ja luomassa luonnollista tunnelmaa. Siniset ja tummanpunaiset kurjenmiekat kohoavat esille istutuksista puutarhan suurikukkaisimpina kasveina.

Pation, mataliksi leikattujen marjakuusten sekä lammen suorakulmainen muoto antaa puutarhalle ryhtiä ja vertautuu kiinnostavasti istutusten vapaamuotoisuuteen.

Nature Ascending –puutarha rohkaisee ottamaan luonnosta mallia, soveltamaan malliin puutarhurin ulottuvilla olevaa kasvivalikoimaa ja kehittämään omanlaisen niityn, josta voi nauttia yhdessä tärkeiden perhosten, kimalaisten ja vedessä asuvien eliöiden kanssa.

Salaperäinen lampi on reunustettu muun muassa oranssikeltanolla, koiranputki ´Ravenswingillä´ sekä uljaalla kurjenmiekalla. Vesiaihe hyödyttää myös puutarhan eläinasukkaita.

Puutarhassa liikutaan kohotettujen istutusalueiden välissä. Nurmilaikun näköinen alue on helppohoitoista saumayrttiä (Leptinella squallida), joka ei tarvitse leikkausta.

Cancer Research UK:lle suunniteltu puutarha on arkkitehtoninen ja hillitty, mutta samalla sen istutukset tuntuvat villeiltä, jopa vähän viidakkomaisilta.

Kulkutietä ylempänä olevien istutusalueiden reunat kurvailevat brasilialaisen maisemasuunnittelijan Roberto Burle-Marxin innoittamina ja kutsuvat istahtamaan ja katsomaan lähempää, mistä lajeista rehevät istutukset koostuvat.

Istutusalueiden väliin jäävä alue muistuttaa vesiallasta, jossa kulkee tiiviskasvuisesta timjamista istutettuja vihreitä aaltoja. Aallot edustavat puutarhan suunnitelleen Robert Myersin mukaan Cancer Research UK:n syövänvastaisen työn vaikutusta.

Timjamiaallot ovat lähtöisin veistoksesta, joka kohoaa puutarhan katseenvangitsijaksi yhdessä monirunkoisten samettisumakkipuiden kanssa.

Tuttu vuorenkilpi on päässyt erilaisten saniaisten seuraan. Liuskaiset lehdet kuuluvat kotoisen alvejuuren (Dryopteris) sukulaiselle ja nimensä mukaan kielimäisiltä näyttävät hirvenkielelle (Asplenium scolopendrium).

Vihreyden joukossa on harmaasävyistä, kukassa olevaa nyppykurjenpolvea (Geranium renardii) ja sen vieressä kiehtova, mustalehtinen erikoisuus: käärmeenparta (Ophiogon planiscapus ´Nigrescens´), jonka antama kontrasti on vertaansa vailla. Sitä on saatavilla Suomestakin. Ylhäällä näkyy taponlehden (Asarum europaeum) kiiltävää vihreyttä.

Aurinkoisen etupihan hopeanhohtoa. Oliivia muistuttava puu on hopeapäärynä (Pyrus salicifolia). Korkeat, valkoiset marskinliljat (Eremurus ´Joanna´) ovat majesteettisia katseenvangitsijoita, jotka viihtyvät kuivahkossa maassa.

The Daily Telegraph –lehdelle suunniteltu puutarha jakautuu kahteen osaan: etualalla on aurinkoinen kivikkotarha, jossa massiiviset graniittikimpaleet loikovat kasvien keskellä, ja taaempana varjoinen nurkkaus istumapaikkoineen. Varjo-osiota hallitsevat vihreys ja suorakulmaisuus, kivikkotarha taas on vapaamuotoisempi ja hopealle hohtava.

Pehmeän näköisiksi muotoiltujen, sinivihreäneulasisten kääpiömäntyjen (Pinus sylvestris ´Watereri´) alla loistavat kissankellot (Campanula rotundifolia) ja kissankäpälät (Antennaria dioica), joiden vierellä kasvaa karhunnataa.

Auringon valaisemat hopealehtiset kasvit, kuten hopeapäärynä (Pyrus salicifolia), tuo pohjoisempien maiden korvike oliivipuulle, laventeli ja nukkapähkämö, tuovat mieleen Välimerenalueen. Tai kotoisan kalliokedon, ei vähiten meille pohjoismaalaisille tuttujen luonnonkasvien, kuten kissankellon ja kissankäpälän, vuoksi. Villeiltä vaikuttaviin lajeihin on yhdistetty cottage garden–kasveja, kuten kurjenmiekkoja.

Varjon ja auringon välimaastossa on lasiseinäinen oleilurakennus, jonka edustaa elävöittää vesiallas kosteutta vaativine kasveineen ja jonka hyllyille on nostettu esille ruotsalaisten keraamikkojen töitä. Puutarha on monipuolinen ja –lajinen, mikä on hyväksi sekä puutarhurin silmälle että ekologisuudelle.

The Daily Telegraph –puutarha valittiin Chelsea Flower Show 2009 parhaaksi. Sen suunnitellut ruotsalainen maisema-arkkitehti Ulf Nordfjell on tällä hetkellä kansainvälisesti tunnetuin pohjoismaalainen puutarhasuunnittelija. Nordfjell yhdistää modernin muotokielen ruotsalaisesta luonnosta saatuihin vaikutteisiin, mikä näkyy myös The Daily Telegraph –puutarhassa.

Nordfjellin puutarhoista ilmestyy tänä keväänä englanniksi kirja Ulf Nordfjell: Fourteen Gardens. Siinä esitellään hänen Ruotsiin tekemiensä suunnitelmien lisäksi myös tämä vuoden 2009 The Daily Telegraph –puutarha ja Linnén kunniaksi Chelseaan vuonna 2007 tehty, runsaasti kiitosta saanut puutarha.

Puutarhan varjoisa osa henkii modernia suorakulmaisuutta. Puutarhan muurin musta väri saa kätevästi pienen puutarhan tuntumaan suuremmalta ja näyttää tyylikkäältä vihreyden rinnalla. Etualalla kasvaa yhtenäinen kenttä matalaa, mätästävää karhunnataa (Festuca gautieri).

Rauniokappelin edustalla hyötykasvit viihtyvät kohopenkeissä. Penkkien reunukset on punottu kauniista ja ekologisesta pajusta. Kirjoapteekkarinruusu (Rosa Mundi) ja keltainen, värjärille sinistä antava morsinko (Isatis tinctoria) vastaavat alkukesän värikkyydestä.

The Pilgrim´s Rest –puutarha näyttää villin oloiselta, mutta juuri se ja kohopenkkien kasvirunsaus tässä puutarhassa viehättävätkin. Chris O´Donoghuen suunnitteleman puutarhan esikuvana olleet keskiaikaiset luostaripuutarhat olivat hyötykasvien tyyssijoja, joista haettiin apua vaivoihin, maustetta ruokiin ja värejä kankaisiin. Ne antoivat myös askaretta mietiskelyn lomaan ja kauneutta silmille.

Erilaiset yritit, kuten timjami, rosmariini ja fenkoli, näyttävät rauhoittavilta vihreänsävyisine, joskin eri muotoisine lehtineen. Kun kasvit alkavat kukkia, puutarhan ulkonäkö muuttuu. Ilmassa leijuu sekä yrttien aromaattisia tuoksuja että ruusuntuoksua. Kuivattavat kasvikimput on ripustettu koristamaan kappelin sisäänkäyntiä. Kyyhkyslakalla ja olkisilla mehiläispesillä muistetaan puutarhan muita asukkaita.

Lepohetkeä kaipaava pyhiinvaeltaja, jonka levähdyspaikaksi puutarha on nimensäkin mukaan tarkoitettu, varmasti saa sen istahtaessaan penkille keskelle kasveja, jotka ovat kulkeneet ihmisen mukana jo pitkään arvostettuina kumppaneina. Nykyaikainen hyötykasviviljelijä saa niistä ja siitä, miten kasvit on luostaripuutarhoissa sijoiteltu, edelleen innoitusta. Luostaripuutarhat ovat myös kasvinviljelyn perinnetiedon kannalta tärkeitä paikkoja.

Yrtit ovat kauniita ilman kukkiakin. Lehtien erilaiset muodot ja joidenkin yrttien, kuten salvian ja laventelin, harmaaseen vivahtava sävy elävöittävät yrittitarhaa. Perinteisen kyyhkyslakan takana kasvaa väinönputki, trendikäs perinnekasvi.

Luostaripuutarhat ovat tänäkin päivänä voimissaan sekä ruumiin että sielun ravinnon tuottajina. Hyötykasvien kasvattamiseen perehtynyt ruotsalainen Lena Israelsson on tehnyt vuonna 2008 pääosin eurooppalaisista luostaripuutarhoista kirjan ”Klosterträdgårdar – Himmelska platser på jorden”, joka toimii mainiona esittelynä niissä käytetyistä kasveista ja siitä, millaisia miljöitä ja puutarhureja nykyluostareista löytyy.

Seinustalla näkyvät ruukuntekijän tuotokset, joiden väriä istutukset heijastavat. Tiilipolun reunassa ruoholaukka osoittaa sopivuutensa reunus- ja koristekasviksi totutun hyötykäytön lisäksi.

Kun nyt eteläiseenkin Suomeen on saatu roimasti lunta, voi valkeuden hengessä ihailla myös Pottering in –puutarhaa, jonka valkea väri on peräisin kevään ja alkukesän kukkijoista. Yhdessä heleän vihreyden kanssa valkoinen antaa tälle Cumbrian yliopiston aikuisopiskelijoiden suunnittelemalle puutarhalle raikkaan ilmeen.

Kierrätetyistä punatiilistä ladottu polku vie puutarhan läpi pienelle mökille, jonka seinustaa koristaa muutama skottilaisen ruukuntekijän tuotos. Ruukkujen hillittyjä värejä on käytetty lähtökohtana istutusten suunnittelussa.  

Runsaat, mutta ilmavat istutukset tuovat mieleen keväisen niityn. Pottering in –puutarhasta saa luonnollisen vaikutelman, joka on toteutettu yhdistelemällä selkeästi puutarhakasveilta näyttäviä lajeja ja enemmän villiltä vaikuttavia kasveja kuten saniaisia ja ruoholaukkaa.

Polkua reunustavat maatapeittävästi kasvavat tuoksumatarat (Galium odoratum). Särkynyt sydän (Lamprocarpos spectabilis ´Alba´) on tyylikäs valkoisena ja oiva valinta moderniinkin puutarhaan.

Muotikasviksi kohonnut laukka ´Mont Blanc´ kruunaa Pottering in –puutarhan valkean istutuksen. Sen korkean varren päässä kohoava puolipallomainen, lumenvalkoinen kukka on edukseen ryhmänä, ja tuo alkukesäiseen puutarhaan erikoisen tuulahduksen. Meillä myynnissä on valkoisista laukoista useimmiten ´Mount Everest´ -lajiketta. 

Runsas alkukesän istutus valkoisesta särkyneestä sydämestä ja ´Mont Blanc´ -laukasta. Alhaalla tuoksumataraa ja taustalla hohtavan valkorunkoinen koivu. Valkean joukosta pilkistää keltaisia ja tummanliiloja akileijoja.

The Laurent-Perrier -puutarhan arkkitehtonisia linjoja muotoillulta pyökkikujanteelta katsottuna. Taustalla näkyy kerroksittainen marjakuusesta, puksipuusta ja pyökistä muodostuva kasviseinämä.

Selkeät linjat, vihreän sävyjen taidokas käyttö ja kasvien muotoilu tuovat The Laurent-Perrier –puutarhasta mieleen italialaisen renessanssipuutarhan, jonka Chelsean ensikertalainen, suunnittelija Luciano Giubbilei on päivittänyt tähän päivään.

Kurinalaisesti leikattujen pensaiden ja puiden ympäröimän puutarhan keskiosaa hallitsevat koristekastikan (Calamagrostis x acutiflora ´Karl Foerster´) massaistutukset, jotka ovat näyttävän näköisiä alkukesästä ja syttyvät vielä syyskesällä uuteen huippuun tähkien värjäytyessä kypsyessään vaaleanruskeiksi. Heinien ympäröimänä aivan puutarhan keskellä on valkeakalusteinen istuinryhmä. Keskialueen reunoilla on kaksi viinin- ja ruusunpunaisen sävyjä yhdistelevää perennaistutusta, jotka keventyvät pilvisen näköisiksi pronssilehtisen fenkolin (Foeniculum vulgare ´Giant Bronze´) avulla.

Heinä- ja perennaistutukset tasapainottavat väreillään ja vapaammalla muodollaan puutarhan muutoin muotoiltua olemusta. Istutusalueiden suorakulmainen rajaus pitää istutukset kuitenkin moderniin tyyliin sopivina.

Perennaistutusten katseenvangitsijoina toimivat ´Buckeye Belle´-pionit ja ´Superstition´-kurjenmiekat. Lisäksi etualalla kauniin purppuraista lehtosalviaa ´Caradonna´. Istutusta keventävät pronssinvärinen fenkoli ja nurmilauha (Deschampsia cespitosa), meilläkin yleinen luonnonvarainen heinä.

Erikoista ja näyttävää on puutarhan taustan kerroksittainen, eri lajeista koostuva muotoiltu seinämä, jossa on alimpana puksipuuta, sitten marjakuusta ja korkeimmalla valkopyökkiä. Seinämä tarjoaa esimerkin siitä, miten pihan aitaamiseksi voi käyttää monikerroksisia ja –lajisia istutuksia. Jos käyttää sekä ikivihreitä havukasveja että kesävihantia pensaita tai puita, saa aidasta vuodenaikojen mukaan elävän.

Etualalla The Key -puutarhan hyöty- ja koristekasvien sekaistutuksia, joissa punalehtiset kasvit ovat hyvin edustettuina. Taustalla puutarhan ilmettä kohottavat veistokselliset, runon kertovat pylväät.

The Key –puutarhalla on puutarhanhoidollisen sanoman lisäksi yhteiskunnallinen sanoma. Näyttelypuutarhan istutukset on tehty erilaisista sosiaalisista ongelmista, kuten asunnottomuudesta, kärsivien kasvattamista kasveista. He ovat myös olleet rakentamassa puutarhaa Chelsean näyttelyalueen suurimmalle palstalle.

The Key´n sponsorin, Eden Projectin, tarkoituksena on esitellä syrjäytyneiden ihmisten auttamiseksi tarjoamiaan ohjelmia esimerkiksi koulutuksen saralla ja näyttää että puutarhanhoito pystyy antamaan iloa ja uusia mahdollisuuksia.

Tässä puutarhassa hyöty- ja koristekasvit kasvavat sulassa sovussa toistensa lomassa. Hyötykasvit on päästetty päärooliin puutarhan toisessa osassa, joka on varattu yksinomaan niiden kauneuden esittelyyn. Toista puolta hallitsevat villin oloiset sekaistutukset, joiden lomitse kiemurtelee labyrinttimainen polku kohti puutarhan osien vedenjakajana toimivia erikorkuisia pylväitä. Pylväistä voi lukea erään asunnottoman elämästään kirjoittaman runon.

The Key edistää itse kasvatettua ruoan asiaa näyttämällä, miten monien värien ja muotojen lähde keittiöpuutarha voi olla. Yhdeksi ratkaisuksi pienten kaupunkipuutarhojen tilanahtauteen on tarjottu puutarhan taustalla kohoavaa mahtavaa kasviseinää.

Puutarhan hyötykasveille pyhitetty osa on värien ja muotojen ilottelua. Tällainen hyötykasvimaa houkuttelee paitsi käyttämään erilaisia lajeja ja lajikkeita rohkeasti keittiössä, myös ihailemaan niitä silmillään vaikkapa puutarhan osien väliin sijoitetulta oleskelualueelta, jonka taustalla näkyy suuri kasviseinämä.

Punasävyiset kasvit esiintyvät edukseen vihreiden rinnalla. Esimerkiksi Lollo rossa –salaatti on ripsureunaisine lehtineen koristepenkin piristys.

Kaalien ja salaattien kasvattajat ja puutarhan laittajat ovat saaneet nimensä esiin.