Oma PIHA -lehden blogi
Rakastan puutarhaa, kissoja ja Oma Piha -lehden tekemistä. Pitää kai kertoa jotakin muutakin oleellista... Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa, hyvin hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Verkkainen löytöretkeily omalla pihalla on parasta huvia! Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Hankittuani talon vanhasta kylämiljööstä sain ystäviltäni Leena ja Olavi Niemeltä perinnekasvien taimia. Olin innoissani. Mikäpä sopisi vanhalle pihalle paremmin kuin perinnekasvi, sitäpaitsi vanhanajan perennat kestävät ja kukoistavat pienen heinikonkin lomassa ja jotkut jopa hoitamattomina. Saaduilla kasveilla on erikoisarvoa muutenkin, sillä niiden mukana pihalle tulee muistoja ja tarinoita ihmisistä, joilta ne on saatu. Ystäviltä saadut kasvit [...]
Niiden piti olla valkoisia. Toissakeväänä istutetut idänunikot avasivat tänä kesänä ensimmäiset kukkansa ja aarrggghhhhjh!!!### Ne olivatkin tavallisia oranssinpunaisia. Ihan kiva väri, mutta aivan väärä tähän paikkaan. Voihan unikko.
Naapuri ihastui väriin ja siirsin yhden unikoista hänen kukkapenkkiinsä. Loput päätyivät villiin kukkapenkkiin huussini viereen, jossa on jo ennestään oransseja siperianunikoita, samoja kuin edellisessä Arjan postauksessa.
Tässä villissä penkissä [...]
En ollut koskaan kuullutkaan marhanliljasta, ennen kuin muutama vuosi sitten Rea Peltola ja Vesa Koivu puhuivat tästä komeasta, kellanruskeakukkaisesta liljasta. Heräsi kiinnostus, vaan melkein missään en ole komistusta nähnyt, ainoastaan ei-kukassa eräällä porvoolaisella pihalla.
Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä on Pirkko Kahilan kattava artikkeli varjoliljoista. Marhanlilja on varjoliljan risteymä täpläliljan kanssa, joten se on myös päässyt mukaan [...]
Pihallani paahtaa ja varjostaa. On kuivaa paikkaa ja kosteaa. Onnekasta, siis! Verannan pohjoisseinustalla maa sulaa roudasta vasta myöhään ja tulppaanit lähtevät hitaasti kasvuun. Sitten ne ilahduttavatkin pitkään.
Kuivassa ja paahteessa ovat ensimmäiset, kaksi vuotta sitten istutetut tarhakurjenmiekat avautuneet. Käyn ihailemassa niitä ensimmäiseksi aamulla, viimeiseksi illalla ja monta kertaa siinä välissä.
Idänunikoiden piti olla valkoisia… Ostin ne puutarhamessuilta [...]
Oma PIHA -lehden toimitus ja toimistoväki piti mukavan kesäpalaverin lähinnä näön vuoksi, jotta oikeasti pääsimme nauttimaan hämäläisistä maisemista. Risteily Lepaalta Hämeenlinnaan oli elämys.
Länsirannikon matkani suuntautui myös Vaasaan päin. Siellä on Stundars, museoalue ja siihen liittyvä raitti, jonka varrelle pystytetyissä vanhoissa taloissa ja pihapiireissä asutaan. Siis ihan oikeasti. Eli niille pihoille ei päässyt tutustumaan, mutta raitilla huokailu ja haaveilu sekä talojen kuvaaminen ja pihojen ihastelu on sallittua ja ehkä toivottavaakin ;-)
Stundarsin raitti on kuin suoraan Astrid Lindgrenin kirjasta, [...]
Viikonloppuna oli Kristiinankaupungin oma Avoimet portit -pihatapahtuma. Hienon puukaupungin pihoille pääsi tutustumaan, kohteita oli lähes 40. En ollut koskaan käynyt Kristiinassa, ja nyt sai samalla kertaa upean annoksen puukaupungin katunäkymiä, ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua historiallisiin pihapiireihin ja niiden omistajiin sekä myös kunnon kastelun – lauantaina vettä tuli kuin aisaa. Harmitti, sillä moni oli laittanut pihalleen kahvitarjoilun, [...]
Oma PIHA -lehden taittajan Taijan pihalla kasvaa upea puistosyreeni, joka tuoksuu kuin huumaavin parfyymi. Näissä tunnelmissa lähti kesäkuun numero painoon! Se ilmestyy 24.6. joten hieman pitää jaksaa odottaa ;-)
Odotus on hyväksi, sillä nyt ehtii hoitaa omaa pihaa hetken.
Taittajan kevätkiireisiin on kuulunut lehtien lisäksi lähes 1-vuotiaan pojan oppiminen kävelemään. Niinpä oman pihan ruohonleikkuu on jäänyt hieman [...]
Räystäideni alla pesivät, onni ja autuus, pääskyt. Niiden touhuiluja on mukava seurata. Siellä on sekä terva- että haarapääskyn pesiä. Poikaset pitävät kovaa meteliä kun vanhempi lentää ruokaa nokassaan pesään!
Minua mietityttää, kun nyt näyttää olevan uusi kuhertelu meneillään, että onko yksi pesintä jo ohi ja toinen tuloillaan. Pieni googletus vahvisti asian: haarapääskyt tosiaan varmaan kohta munivat [...]
Pienenä en tuntenut tästä lajista kuin keisarinkruunun eli pihamme haisulin, keisarinpikarililjan (Fritillaria imperialis). Sitä oli istutettu sinne tänne myyriä karkottamaan, vaihtelevalla menestyksellä. En voi sanoa vihaavani hajua, sillä se kuuluu lapsuuden alkukesän tuoksuihin.
Sittemmin näkemykseni tässäkin asiassa on laajentunut. Pikarililjat ovat suuri joukko mitä eriskummallisimpia liljakasveja. Suuri osa on kotoisin kuivilta Etelä-Euroopan rinteiltä, mutta yhtä – [...]