Kävin tänään kävelyllä Träskändan kartanon puutarhassa Espoossa.

Talvi teki tikkupullan lumesta

Nyt, kun aurinko paistaa jo vähän korkeammalta kuin vuodenvaihteessa, se lämmittää mukavasti.

Träskändan puistossa on mahtavia vanhoja puita. Tammen vaakasuoriin oksiin on kerääntynyt koristeellinen lumikuorrutus.

Läheisestä Pitkäjärvestä alkava Espoonjoki virtaa puiston halki.

Puistossa voi ihailla lumikuorrutteisia vanhoja huvimajoja ja pergoloita. Suosittelen kaikille pääkaupunkiseudulla liikkuville!

Kevättä odotellessa…

Helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea)

Muutama kasvi on erityisen kaunis talvella. Sattumoisin samat kasvit ovat myös perinneperennoja: helppohoitoisia, joka vuosi maasta yhä runsaampina nousevia  kasvustoja. Helminukkajäkkärän valkoiset pallerokukat kuivuvat pieniksi vaaleiksi helmiksi, jotka ovat yhtä kauniita lauhalla sadesäällä kuin kuuran peittäminä.

Tarhapiisku (Solidago Canadensis-ryhmä)

Kun tarhapiiskun keltaiset kukat kuivuvat, ne pysyvät hienosti kukinnon muodossa.

Pihanäkymä pari päivää sitten

Lumettomassa talvipihassa näkyvät rakenteet ja leikatut pensasaidat hyvin. Kasvatan oikealla näkyvän muotopuutarhan kukkapenkkien ympärille puksipuuaitoja. Isommat puksit näkyvät erillisinä palloina, pienempiä niiden väleissä ja lähimmän kukkapenkin reunassa ei edes kunnolla näy. Kasvi kasvaa hitaasti, mutta jonakin vuonna tässä on kauniit vihreät muodot.

Sormustinkukkien vihreät lehdet muodostavat korkeat pyramidit taimmaisessa kukkapenkissä. Sipulikukkien piippoja näkyy siellä täällä ja kuusama näyttäisi puhkeavan lehteen hetkenä minä hyvänsä. Ihanan, piristävän keväistä!

Lämmintä joulunodotusta kaikille!

Krysanteemi portaan pielessä

En välttämättä ollut miettinyt, mitä laitan portaanpielen metallikoriin syksyksi vai laitanko mitään. Kesän ajan siinä asui tähtipelargoni, basilika ja pari aurankukkaa. Tämä erikoisen värinen ja mallinen krysanteemi taisi tarttua hihaan ihan ruokakaupassa käydessäni. Miten lämpimän väriset kukat!

Krysanteemi on jännittävä, minulle aika uusikin tuttavuus. Niiden tavallisten vähän pienempikukkaisten lisäksi nyt myydään tällaisia pallokukkaisia, jotka ovat kuin vanhoista japanilaisista maalauksista. Miten kiehtovaa! Nyt minulla on Hokusain maalaus kolmiulotteisena oman portaani pielessä.

Krysanteemilla on vahva symbolinen merkitys, sillä syksyllä kukkivana se merkitsee elämän kaaren loppua. Monissa Etelä- ja Itä-Euroopan maissa krysanteemi on yleisin hautajaiskukka. Japanissa pidetään vuotuiset krysanteemijuhlat teemalla onnellisuus, Kiinassakin on krysanteemiaiheinen vuotuinen juhla. Japanissa krysanteemin kukka symboloi täydellisyyttä ja kuninkaallisella perheellä onkin oma krysanteemilogo.

Primula Polyantha-ryhmä

Pihallani on kevät, on jo neljättä kuukautta. Loistokevätesikko innostui kukkimaan heinäkuun loppupuolella eikä loppua näy! Se kukkii yhä vain. Jos olisin keväällä tiennyt, millaisen kukkaloiston näillä esikoilla saa myös syksyiseen puutarhaan, olisin ostanut näitä kymmeniä!

Hymenocallis harrisiana, lukinlilja

Kerroin heinäkuussa lukinliljasta, joka kukki silloin. Kukkien jälkeen varsien päihin kehittyivät merkilliset siemenet, kuin vihreät sipulit, jotka paisuivat paisumistaan. Paisuttuaan läpimitaltaan yli sentin kokoisiksi, sipulit irtosivat ja alkoivat kopsahdella lattialle.

Onneksi on verkon hakukoneet! Googletus paljasti, että pudonneet sipulit voi laittaa mullan pinnalle vaikkapa emokasvin kanssa samaan ruukkuun. Kastelen multaa harvakseen.

Ei kulunut montakaan viikkoa, kun pikkusipuleista alkoi työntyä valkoisia juuria alas multaan.

Juurta työntävä pikkusipuli näkyy ruukun oikeassa reunassa

Nyt niistä on moni juurtumassa. Luonto on niin ihmeellinen. On myös merkillistä seurata Avaraa luontoa oman olohuoneen kukkalaatikossa!

Korallikeijunkukka 3. huhtikuuta

Henrietan edellinen kirjoitus innoitti kertomaan omista keijunkukistani. Pidän niistä kovasti ja nyt niitä todellakin näyttää löytyvän taimimyymälöistä ja kukkakaupoista!

Korallikeijunkukan sain ystävältäni. Se on siitä mukava, että se kukkii ihan koko kesän ajan, vieruskaverit vain vaihtuvat. Kesäkuussa se pitää seuraa keisarinpikarililjoille, sitten pioneille, varjoliljoille, värililjoille ja lopulta vielä päivänliljoillekin. Keijunkukissa on ainavihannat lehdet, jotka paljastuvat lumen alta vihreinä vastaanottamaan kevään. Jos sattuu tulemaan lumeton talvi, tuo lehtien vihreä hieman väriä muuten alastomaan kukkapenkkiin.

Marvelous Marble

Kesäkuussa ostin pihani toisen (vasta!) keijunkukan: tällä kertaa amerikankeijunkukka ‘Marvelous Marble’. Hurmaavat ruskeanvioletit lehdet!

Kimono

Haltiankukka on kiehtova, se on keijunkukan (Heuchera) ja rönsytiarellan (Tiarella cordifolia) risteymä, tieteelliseltä nimeltään Heucherella. Tämä lajike on ‘Kimono’. Kasvissa yhdistyy kahden kauniin kasvin sulokkuus.

Mukdenia

Samassa taimimyymälässä silmiini osui Mukdenia. Onko kukaan koskaan kuullut tästä? En minäkään. Kasvi on kai kotoisin Kiinasta, kukapa tietää sen talvenkestävyydestä. Saa nähdä miten käy. Kivan näköinen silti! Nämä kaikki kasvavat lehtomaisessa metsäpuutarhassani, paitsi korallikeijunkukka joka viihtyy paahteessakin.

Huomaa mehitähti-istutukset vanhassa työkalupakissa ja muotissa!

Omalla pihallani työskentelypaikka on vielä näin vaatimaton. Silti se on huima parannus entiseen, missä kylvöruukuille ei ollut mitään paikkaa, vaan niitä joutui siirtelemään nurmen leikkuun tieltä ees taas. Salaojan kaivuun myötä talon seinusta sai sepelikatteen, siinä peltinen taimipöytä on hyvässä paikassa. Taimia pitää muistaa kastella, sillä ruukut ovat räystään alla sateensuojassa, mutta talon nurkalla puhaltaa kuivattava tuuli.

Vielä voi kylvää. Perennojen kylvöruukut voi jättää talveksi ulos, mielellään maahan, jossa ne saavat hyvän lumipeitteen. Aion kylvää vielä harjaneilikkaa ja harmaakäenkukkaa. Siemenet voivat itää vasta keväällä, saatuaan ensin luonnollisen kylmäkäsittelyn.

Tuntematon tummatukka

Äskeiseen Henrietan juttuun viitaten laitan tähän kuvan omasta kaunottarestani, jolla ei ollut nimilappua. Yleensä haluan aina tietää ostamieni kasvien lajikkeet, mutta tämä tummalehtinen maksaruoho oli niin kaunis, että tein poikkeuksen. Se löytyi taimitarhan syysalesta viime syksynä ja näyttää aika paljon isomaksaruoholajikkeelta ‘Karlfunkelstein’. Nyt sekin alkaa kukkia, kuten Henrietan maksaruohot.

Maksaruohon takana kasvaa lupiini, joka on innostunut rehottamaan vallattomasti. Maksaruohosta voi kai aika helposti ottaa pistokkaita, joten sen sijaan, että siirrän tämän kasvin, aion lisätä sitä kukkapenkkiini sinne sun tänne. Se on hyvin kaunis!

Aivan kuvan oikeassa laidassa on kirkkaankeltakukkainen maksaruoho ‘Chocolate Ball’, joka on ilmeisesti Sedum hakonense, en löytänyt suomenkielistä nimeä. Kuvittelin sen olevan aika ruskea ja niin sen lehdistö onkin, mutta kukat ovat lähes neonkeltaiset! Vähän raju, mutta menköön.

Kesäkuussa ketoneilikan kaverina

Kesäkuussa punalehtisen maksaruohon kaverina oli ketoneilikka, lupiinissakin oli punaiset kukat, mutta joku ehti syödä ne sitä mukaa kun niitä aukesi.

Hollannin kukkaloistoa

Eilen saatiin elokuun Oma PIHA -lehti painoon. Se on värikäs ja innostava lehti, jossa kerrotaan parhaat palat Lontoon ja Hollannin puutarhamuodista – kyllä, puutarhoissakin on muoti! Mitkä kasvit ovat nyt in, mitkä värit ja materiaalit, entä millainen tyyli ja filosofia?

Eija Klaucke kirjoittaa artikkelissaan puolestaan siitä, miten ja millaisilla kasveilla pihasta saadaan rehevä. Leena Luoto paljastaa biologisen torjunnan niksit ja Aarno Kasvi keinot vesimyyrän torjuntaan. Itse puolestani innostan istuttamaan kevään kukkailoa yllin kyllin; yhdistelemällä runsaasti sipulikukkia.

Niinpä kun sähköpostilaatikkoon illalla kolahti Viherpeukaloiden houkutteleva jäsenkirje uusista sipulikukista jotka olivat vain klikkauksen päässä, klikkasin ja sitten klikkasin vielä aika monta kertaa…

Tilauksessa on kukkaloistoa Hollannin tyyliin. Tulkoon kevät!

Ai niin, mutta sitä ennen tulkoon uusi Oma PIHA -lehti ja syksyn satoherkut!

Lanttuperhonen mäkimeiramin kukissa

On taas se aika vuodesta, kun pihalla pörisee ja lepattaa. Ohdakkeet kukkivat ja houkuttelevat lukemattomia perhosia, mäkimeiramipuska suorastaan hurisee ja punahatut, syyssyrikät ja punalatvat avaavat perhosia houkuttavat kukkansa.

Tähtililjan kukissa on ruuhkaa

Portaanpielen tähtililja (Zigadenus elegans) yllätti minut: sen kukissa on lukemattomia kukkakärpäsiä. Olen pitänyt tätä ruukkukasvina monta vuotta, haudaten kasvin ruukkuineen aina talveksi kellarin hiekkapohjaiseen maahan. Selviäisi tämä varmasti talvet ulkonakin, mutta hennolle, herkälle kasville ei ole löytynyt pihaltani sopivaa kasvupaikkaa. Kerran istutin sen paahdepenkkiin olettaen sen viihtyvän tähkähietaliljan kaverina, mutta lehdet alkoivat kellastua nopeasti ja kaivoin tähtililjan pian takaisin ruukkuun vanhalle paikalleen varjoisille rappusille.

Kukkakärpänen päivänliljan kukassa

Hurja ja ihana ‘Bela Lugosi’ -vampyyripäivänliljani kukkii taas. Sen kukat tuoksuvat makealle. Kukkakärpänen löytyy siitäkin!