Ihan pihalla

  Lunta on vihdoin laskeutunut koristamaan talvisia ruukkukasveja, jotka viheriöivät lauhassa säässä. Erikoisen litteäkasvuinen kellokanerva (Erica × darleyensis) on täynnä limenvihreitä nuppuja, joista jokunen on jo avautunut valkoiseksi kellokukaksi. Loput ehkä odottavat vielä keväisempää keliä. Kasvi näyttää siilimäiseltä, sekä töpäkän mataluutensa että lehtien havunneulasmaisuuden puolesta. Kellokanervan rinnalla marjakanerva (Pernettya) on koko syksyn kantanut hohtavanvalkoisia marjoja [...]

Alastomissa pensasruusuissa riippuu juuri nyt kauniita kiulukoita. Niiden kiiltävä kuori saa värit loistamaan keskellä tummaa maisemaa. Lauhassa talvisäässä pensasruusut kohoavat jälleen esiin istutuksissa, vielä paremmin kuin lehtivinä, kun mikään ei peitä marjoja.   Kiulukoilla voi olla hämmästyttävän monia muotoja nauriista päärynään. Jotkut ovat pallomaisen pyöreitä, toiset taas suikean pitkulaisia. Pieniksi haiveniksi kiulukan kärkeen kuivettuneet verholehdetkin [...]

Koska ensimmäinen pakkanen ei ole vielä päässyt puraisemaan daaliametsikköä, monet lajikkeet, kuten kuvan ranskalaisen kepeä ´Cafe au Lait´, kukkivat vielä epätodellisen runsaasti.   Pehmeään maitokahviin vivahtavat kukat katselevat penkistä vastaan kuin pyöreät kasvot, niin suuria ja litteitä ne ovat. Taimi tuli kesällä kukkaan vasta vähän myöhemmin kuin esimerkiksi kukintansa jo lopetelleet kaktusdaaliat, mutta korvauksena jaksaa [...]

Katsurassa (Cercidiphyllum japonicum) on muuan syksyinen ominaisuus, joka usein voi tulla esille vasta sattumalta lehtiä haravoidessa ellei osaa odottaa sitä tutustuttuaan kasviin jo ennen taimikauppaan menoa. Lehdet näet alkavat tuoksua tiputtuaan irti oksilta. Tuoksu on vivahteeltaan vaihtelevaa, mutta aina hyvää. Viime vuonna kuivana syyspäivänä erään puun lehdistä haravoidusta kasasta kohosi hyvin voimakas tuoreen leivän hieman [...]

Aina vain lisää pirteitä syysvärejä löytää tiensä myös tänne blogiin. Eero aloitti haavan kauniilla punaisella ja nyt jatketaan hevoskastanjan räiskyvällä keltaisella. Tämä pikkuinen hevoskastanja on löytö Savonlinnan torilta ja lähtöisin puusta, joka kasvaa sen lähellä lippakioskin luona. Vaikka näin pienestä aloittaessa kasvua puuvanhukseksi saa odottaa, on taimella kuitenkin mukanaan tarina siitä, mistä se on peräisin. [...]

Vähänpä loppujen lopuksi aavistaa keväisistä daalianmukuloista, millaista on odotettavissa loppukesällä. Lämmin sää ja rehevä maa ovat venyttäneet daaliat reilusti yli pään mittaiseksi läpitunkemattomaksi metsiköksi. Korkeakasvuisissa daalioissa hienoa on se, miten moninaisen muotoisia ja värisiä kukkia niillä voi olla. Pieniä epätodellisen tasapyöreitä, kaktuksenkukkamaisia, valtavia terälehtilautasia… Värejä tulisista pastellinherkkiin. Näiden korkeiden jälkeen tavanomaisimmat, mataliksi ruukkuversioiksi jalostetut daaliat [...]

Nyt keijunkukkia eli Heucheroja näkyy vähän kaikkialla, sillä niitä tarjotaan entistä enemmän syksyn ruukkuistutuksiin. Kauniin syksyisiltä ne näyttävät kesemmälläkin punertavina, keltaisina, oransseina, vihreäkirjavina… Lehdet voivat myös olla kevyesti tai tiheästi aaltoreunaisia. Keijunkukat tulevat varmasti huomatuiksi, laittoipa ne ruukkuun tai maahan aurinkoiseen-puolivarjoiseen, talveksi kuivuvaan paikkaan.   Keijunkukat ovat vieneet hyvin monen kasvinystävän mennessään. Ne ovat monikäyttöisiä, [...]

Taas on aluillaan upeiden syysmaksaruohojen aika. Syksyllä kukkii oikeastaan useampi erilainen laji ja risteymä, mutta yhteistä kaikille niille on se, että ne ovat ”jättimaksaruohoja”, ajan kanssa kuin pieniä pensaita, joiden suuret kukinnot kestävät pitkään ja ovat perhosten mieleen. Syksyn maksaruohoilla on maassa matavien sukulaistensa hyvät auringon- ja kuivuudensieto-ominaisuudet, mutta näyttävyyttä on tuumatolkulla enemmän. Ne ovat [...]

Suklaakirsikan keväinen kukkapaljous ennusti oikein: tänä vuonna kirsikoita tuli niin paljon, että voi ensimmäisen kerran puhua sadonkorjuusta. Pensas saavutti satoikänsä sangen kunniakkaasti ja antoi tarpeet kirsikkapiiraaseen. Suklaakirsikka on kasvanut parissa vuodessa pienestä taimesta kauniin pyöreähköksi, puolitoistametriseksi pensaaksi. Mataluus tuo kirsikankukat katsottaviksi lähietäisyydeltä ja helpottaa kirsikoiden poimimista. Se alkoi antaa mainittavaa satoa nopeammin kuin esimerkiksi Huvimaja [...]

Tässä toinen makea päivänlilja ´Little Wine Cup´, josta oli puhetta viime kesänä, niin kuin Sailan vampyyripäivänliljastakin. Pikkutaimelta meni vuosi kasvatteluun ennen kuin se nyt näytti nämä viiniin vivahtavat kukkansa. Päivänliljojen värivalikoima on aika hulppea ja kasvi itse helppo, näitä näkisi mielellään puutarhoissa useamminkin!