Oma PIHA -lehden blogi

Kirjoittajan oma sivu

Arja Myllyneva

Olen toimittaja-kuvittaja Arja Myllyneva, maaseudun sekatyönainen. Minulla on sekä taiteellinen että toimituksellinen tutkinto. Luonnosta kiinnostuin noin nelivuotiaana äitini synnynseudulla Oulaisissa, missä serkkupoikani kanssa olimme erityisen kiinnostuneita ojien kihokeista, joen kotiloista ja lantakasojen tonkimisesta. Omavaraisuustalous alkoi Kuhmosista 1980-luvulla ja silloisen kollektiiviviljelmän siemenet tilasimme Englannista. Nyt olen äänioikeutettu Heinäveden vakioasukas. Takana ensimmäinen talvi lehtoisen vaaran maisemissa ja edessä kolmas vuosi viljelyä ja taimien kasvatusta ihan omin päin.Elämänarvoni ovat yksinkertaiset: puhdasta ilmaa, puhdasta vettä ja lähiruokaa. Otaksun, että on alkamassa elämäni tähän asti onnekkain aika.

 

Kirjoittajan artikkelit

Heinäseipäiden uusiokäyttöä tyylikkäästi

Ahavoituneet heinäseipäät jakavat pihanrakentajien mielipiteitä.  Niitä on käytetty mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Niistä rakennettuja aitoja on nähty paljon. Aidan rakenne on yleensä tehty niin, että se muistuttaa perinneaitaa, joka tehdään kuusen latvuksista. Seipäät ovat vinossa ja ne on sidottu milloin milläkin tapaa, jotta pysyvät ojennuksessa. Niistä saa myös oivallisia linnunpelättimiä pukemalla seipäälle ihmisen vaatteet. Minulla on [...]

Lumivalkoista löytyy myös kukista

Vitivalkoista löytyy kesälläkin. Hankien keskellä on pakko haaveilla tulevasta keväästä ja ajasta kun nietokset alkavat huveta. Melkein tunnen nenässäni, miltäensimmäisten keväänmerkkien tulo tuoksuu. Aamusella kahvikuppi kädessä mietin, kuinka paljon valkoista näen omissa istutuksissani. Nyt ei oteta lukuun esimerkiksi puita ja pensaita. Eipä sitä ole paljoakaan. Täytyy korjata tilanne ensi kesänä. Kevät ja kesä tuovat mukanaan [...]

Jäässä piilee myös vaaroja

Katto näyttää olevan vaarallisempi talvella kuin kesällä kun nuohooja kiipeää sinne. Suojasäällä, olisiko siitä kuukausi aikaa, taloni katolla makaava lumi alkoi valua alas. Sitten tulivat pakkaset ja jää jäi miettimään, että pudotako vai ei. Se miettii edelleen. Tottahan se valui ulko-oven eteenkin ja oven sai juuri ja juuri auki kunnes se kopsahti jääkönttiin. Yritin sorkkia [...]

Kesää odotellessa lumitöitä

Täällä idässä talvi on ollut aivan kummallinen. Naapuri on käynyt auraamassa lähes päivittäin ja lunta lienee enemmän kuin muualla Suomessa. Linnuillekin piti keksiä uusi ruokintapaikka kun entiseen piti talsia reisiä myöten hangessa. Kuivayrtit ovat isossa laatikossa, mutta osa kukkien siemenistä on puhdistamatta. Kun aurinko paistoi pari päivää sitten, alkoi kutittaa jo uudet kylvöt. Katselin vanhoja [...]

Torppakin kiittää kuluneesta vuodesta

Lepikon torppa toivottaa kaikkien sydämiin joulun tunnetta. Kiitos kaikille omapihan tekijöille vuoden hienosta yhteistyöstä. Se on ollut haastavaa ja hauskaa. Jos ajattelen vuoden kohokohtia, niin se oli kevään helteinen Viron reissu. Mutta kerronpa senkin, että kun kesäaamuisin avasin oven, lämpömittari näytti kolmeakymmentä. No, nyt kun avaan oven sama mittari näyttää kolmeakymmentä, tosi eri suuntaan. Nauttikaa [...]

Miksi meillä on tontut?

Kuka suojelee tonttua pakkasella Monet ovat ihastuneet tonttuihin. Nyt on aika tonttuilla. Rupesin miettimään, mitä yhteistä on puutarhojen tontuilla tai miksi ne ylimalkaan ovat siellä. Olen nähnyt kymmeniä erilaisia puutarhatonttuja. Tässä yksi niistä. Kun joululauluissa puhutaan tontuista, ei juuri viitata kesään. Onko niin, että tontut juovat kesällä vettä. Talvella, jouluna ilolientä? Tontuissa täytyy olla jotain [...]

Naapurin seimen elukat

Eläinten joulu Kun on erilaisia elukoita ollut esillä, niin täytyy muistaa, että eläimillekin tulee joulu. Nämä ovat naapurin iloisia lehmiä. Tuskinpa navettaan tarvitsee seimeä rakentaa. Se on siellä itsestään. Navetta on niin iso ja hyvin hoidettu, että kyllä sitä kehtaa esitellä vaikka joulutähteä seuraaville tietäjille. Minun ilonaiheeni on kaksi orkideaa. Siirtelin kasveja vähän paikasta toiseen [...]

Aurinkokelloa haaveilen

Aurinko säätelee elämäämme Kun nyt alkaa olla pimein tienoo vuodesta, voin kai iloksenne kertoa, että päivä alkavat pidetä kohta. Runsas viikko, niin johan.. Olen pitkään haaveillut aurinkokellosta. En osaa sanoa, millainen sopisi pihaani. Mutta tässä yksi esimerkki. Toinen asia, joka minulta puuttuu, on vesimittari. Eli se värkki, joka näyttää, kuinka paljon on satanut. Mutta nyt [...]

Lisää törröttäjiä

Törröttää täälläkin Omenapuut ovat täällä komeimmat törröttäjät. Ne keräävät oksistoonsa paksun kerroksen lunta, joka ei häivy koko talvena. Linnuille niistä ei ole paljon iloa, koska ruokaa ei ole tarjolla. Sitten ei tarvitse kuin käyttää mielikuvitustaan. Usein minulle tulee törröttäjistä mieleen joku eläin. Yleensä se on hirvi. Mutta kyllä lumitaideteoksista löytyy jänistä, kissaa ja koiraa. Perhosta [...]

Perusruokana pottu

Omasta pikkupellosta nostetut perunat ovat voin kanssa voittamaton pari. Kohta laitan niitä tulelle ja ruokalaji on taivaallinen maksa. Kävin tänään ihan varta vasten Liperissä ostamassa ruokatarvikkeita joita menee pakkaseen. Mutta tärkein syy oli löytää tuoretta maksaa. Ja löytyihän sitä. Ruoan nimi on taivaallinen maksa. Toimittaja Mysi Lahtinen kertoi tämän ohjeen aikakausilehden ruokasivuilla. Maksa paahdetaan nopeasi [...]