Oma PIHA -lehden blogi
Olen toimittaja-kuvittaja Arja Myllyneva, maaseudun sekatyönainen. Minulla on sekä taiteellinen että toimituksellinen tutkinto. Luonnosta kiinnostuin noin nelivuotiaana äitini synnynseudulla Oulaisissa, missä serkkupoikani kanssa olimme erityisen kiinnostuneita ojien kihokeista, joen kotiloista ja lantakasojen tonkimisesta. Omavaraisuustalous alkoi Kuhmosista 1980-luvulla ja silloisen kollektiiviviljelmän siemenet tilasimme Englannista. Nyt olen äänioikeutettu Heinäveden vakioasukas. Takana ensimmäinen talvi lehtoisen vaaran maisemissa ja edessä kolmas vuosi viljelyä ja taimien kasvatusta ihan omin päin.Elämänarvoni ovat yksinkertaiset: puhdasta ilmaa, puhdasta vettä ja lähiruokaa. Otaksun, että on alkamassa elämäni tähän asti onnekkain aika.
Kuulen aamuyöllä rytinää ja tiedän mistä suunnasta se tulee. Kun kuvasin tuota huikeaa näkyä myöhemmin, tuli jostain syystä mieleen Titanic, uppoamaton laiva, joka upposi. Keskellä jäistä lumiröykkiötä on railo. Painava talven taakka oli hajonnut kahtia. Kolmasosa navetan kattolumista suli jo aiemmin. Nyt on helpottunut olo. Tuo pitkänomainen rakennus on tärkeä ja sitä on tuettu sisältäpäin. Mutta [...]
On ollut vilkas viikko luonnon kannalta. Lintukirjat ovat nyt jumissa sohvalla, josta on suora näkymä ruokintapaikalle. Kirjoja pitää selata alituiseen, koska lintukanta on lisääntynyt edellisvuodesta huomattavasti. Näin on ollut jo kolmisen viikkoa. Kysäisin naapuriltani, että keitä hänen lintusapuskaansa käy syömässä. Hän naurahti ja sanoi, että siellähän ne ovat siun pihalla kaikki. Varmasti siinä oli totta [...]
Kesäsaunan takana asuu lehtokurppa. Se tulee hyvin varhain keväisin ja lähtee viimeisten joukossa syys- lokakuussa. Viime kesänä tuli pihapiiriin myös taivaanvuohi. Sain taannoin käsiini uunituoreen, upean kirjan kansainvälisesti arvostetusta professori Kaj Franckista. Selasin sen ensin kannesta kanteen kuten tapanani on. Löysin heti lasisen lehtokurpan, jota nimitän monilla lempinimillä kuten: pullerokiitäjä (vrt. öiset perhoskiitäjät), nokkaeläin (vrt. [...]
Nyt kannattaa pitää pihalla korvat auki. Kuulo on ihmeellinen instrumentti. Kaiken hössäämisen ja itse luodun kiireen keskellä unohtaa vanhan tekniikan. Mikä se tekniikka on? Helsingissä asuessani käytin silmät kiinni – tekniikkaa usein raitiovaunussa matkatessani. Täällä maaseudun hiljaisuudessa äänimaisemasta on tullut jokapäiväistä luksusta. Turhaan ei sanota, että kevät tulee kohinalla. Kohiseekohan tuo ihan oikeasti? Kävelin kuusimetsään. [...]
Kuvaan omaPIHAn Kerman kanavalta – kolumnini nimen syntytienoita säännöllisin väliajoin. Kerman koski on olennainen osa vanhaa kulttuurimaisemaa. Siellä asustaa eräitä vintiöitä, jotka olen halunnut aina kamerani sisuksiin. Erilaisia otoksia on kyllä ennestään, mutta tänään kävi hyvä tuuri. Menin ulkoilemaan koskelle ja onneksi oli kamera mukana. Aurinko ei ollut vielä laskenut, vaan juuri siinä vaiheessa, kun [...]
Kulkekoon tämä kertomus nimellä seikkailuja tarinatalosta. Jokunen viikko sitten huomasin, että autossani ei toiminut sen paremmin jarru- kuin ohjaussysteemitkään. Vasemman takalokasuojan alle ovelaan paikkaan oli jäätynyt sohjoteiden lumi kivenkovaksi. Piti ajaa korjaamolle kahtakymppiä niin että rengas ei pyörinyt ollenkaan. Siinä se luisteli mukana. Se kesti Heinäveden korjaamolle ja sinne Punainen paronini jäi sulamaan. Piti päästä [...]
Keittiön ikkunasta näkyvän puun oksilla käy yhä tiiviimpi kuhina. Aiemmin ruokintapaikka sijaitsi juuri tässä lumipallopensaassa, mutta tänä talvena tein uuden siemenpaikan vaahteran oksistoon. Sitä taas voi seurata tuvan ikkunasta. Mitä tapahtui aiemmalle ”lintulaudalleni”? Se jäi kerta kaikkiaan hankien alle. Talven aikana on uusi systeemi testattu kaikenlaisissa oloissa. Mitä enemmän valoa sitä hauskempaa on seurata tappelupukareita. [...]
Muistatteko aikaa, jolloin pellon pientareita sen kummemmin kuin tienpientareitakaan ei ajettu ”partaveitsellä” kasvien kukinta-aikaan? Kouluun piti kerätä ja prässätä oma kokoelma, joka sitten tentittiin. Olen intohimoinen piennarten koluaja. Jos vaan näen hyvin säilyneen ohdakkeen, auto pysähtyy varmasti, jollei se aiheuta vaaraa muille kuskeille. Näin on syntynyt esimerkiksi kylään vietäviä aika ajoin aivan valtavia kukkalaitteita, joista [...]
Muistaakseni Yö-yhtye laulaa jotakuinkin näin ylistäessään rakkauden lisäksi helmikuuta. ”Rakkaus on lumivalkoinen niin kuin hanki helmikuisten aamujen…” Niinpä. Moni on nauttinut kovasti lumisesta talvesta, minulla irtosi leikillisyyttä vasta tänään. Puuhastelin ulkona kaikenlaista ja katselin ympärilleni kun taivaalta satoi kimmeltäviä hopeanhohtoisia hippuja. Unohdin hetkeksi painavasta lumesta koituneet pihahuolet ja aloin leikkiä. Keräsin jääpuikkoja ja vaihdoin ideaa, [...]
Tältä näytti porraspieli toissapäivänä katon jäämassan pudottamisen ja rappujen siistimisen jälkeen. Aurinkokin kilotti sen verran korkealta, että siitä pääsi himpun verran nauttimaan. Urakka alkoi puolen päivän maissa. Yksin jäämassan liikuttelu tuntui vaaralliselta. Mutta kuten ennenkin olen kertonut, niin täällä, missä välimatkat ovat pitkiä, ystävät ovat silti lähellä. Niinpä puuhakas Heli tuli apuun eli toinen hakkasi [...]