Ihan pihalla » Anne Töyry

Inspiroivia blogeja

Anne Töyry — Sun, 28 Feb 2010 12:20:16 +0000

Reilu vuosi on jo vierähtänyt Ihan pihalla- blogimme perustamisesta. Ehdotin blogisivustomme reunaan listaa, jossa olisi mielenkiintoisia puutarha-aiheisia blogeja. Minusta olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia sosiaalisen median helmiä eli aikuisten ”reallifestoreja” kukin kirjoittajistamme seuraa ja mitä blogeja voisi suositella myös muille lukijoille. Blogeista löytää kerralla monta samanhenkistä ihmistä ja ryhmäytyminen sekä samalla yhteydenpito on helppoa. Alla olevat kuvat kuvaavat kuinka blogissa voi esitellä vaikkapa valokuvaustaitojaan, tuoda ideoita helposti myös muiden nähtäville tai vaikkapa vaan kertoa haaveistaan. Seuraatko Sinä jotain mielenkiintoista blogia tai onko Sinulla oma blogi, jota haluaisit mainostaa? Laita kommenttikohtaan oma ehdotuksesi, jolloin kaikki puutarhanystävät pääsevät yhdellä klikkauksella tutustumaan teemaan sopivaan blogiin. Huiskulan sivuilta löydät listaa viime vuonna 2009 suosituimmista puutarha-aiheisista blogeista.

Itse seuraan mm. blogia nimeltä Blomsterverkstad. Blogin pitäjä, Minna Mercke Schmidt, on syntyperältään suomalainen kukkataiteilija, valokuvaaja ja stylisti. Tällä hetkellä hän asuu Skoonessa, Etelä-Ruotsissa ja kirjoittaa siksi blogiaan ruotsiksi ja englanniksi. Hänen kuviaan on julkaistu niin pohjoismaisissa kuin kansainvälisissäkin sisustuslehdissä. Tunnetuksi hänet ovat tehneet luonnonläheiset maalaisromanttiset kukkaseppeleet ja -asetelmat, joiden kuvia löytyy blogista paljon. http://blomsterverkstad.blogspot.com

PS. Tiesitkö, että Sailallakin on oma blogi. Käy kurkkaamassa: http://saaripalsta.blogspot.com/

Puutarhoja à la France OSA2

Anne Töyry — Mon, 22 Feb 2010 17:43:22 +0000

Tarjoilen vaihteeksi blogimme lukijoille puutarhamatkailun parhaita paloja Ranskasta! Matkamme nimittäin jatkui puutarhafestivaaleihin tutustumalla Chaumontin linnan alueella. Alue oli laaja ja se oli jaettu noin 20:een eri suunnittelualueeseen, joihin eri taiteilijat, niin viher- kuin taidealankin, olivat saaneet luoda oman näkemyksensä “Värien puutarhasta”. Vuosittain järjestettävän festivaalin teemana olivat siis viime kesänä värit, joita olikin käytetty runsaasti ja kekseliäästi koko alueella. Kukkivia kasveja oli käytetty paljon heinien kanssa. Muutenkin kiinnitimme matkamme aikana huomiota heinien käyttöön ranskalaisissa puutarhoissa. Oli eri korkuisia, värisiä ja tyylisiä heiniä. Heinien käyttöä tulisi lisätä kyllä suomalaisissakin pihoissa ja tyyliltään ne sopivat erityisesti japanilaistyyliseen tai luonnonmukaiseen puutarhaan.

Värien puutarhan yksi erikoisimmista alueista oli alue, jossa oli käytetty pyöreitä muovikupuja. Kupujen sisään oli suorastaan pakko työntää pää ja katsella kuinka ympäristö ja keskellä olevat valkeat kukat muuttivat ulkonäköään. Myös alue, jossa värjätyt vaatteet oli ripustettu sävyihin sopivien kasvien yläpuolelle oli hyvä oivallus.

Vaaleanpunaisesta tummanpunaiseen

Sinisestä lilaan

Jos haluat tutustua tarkemmin kohteeseen, pääset virtuaalikierrokselle tästä linkistä: http://www.domaine-chaumont.fr Sivuilta löydät mm. jokaisen osaston kasvilistat.

Alueella oli myös ympäristötaidetta. Parhaimmillaan festivaalit ovat varmasti olleet keskikesällä. Nyt monet kukkivista kasveista olivat jo valmistautumassa talvilepoon, kun taas heinäiset istutukset olivat vielä näyttäviä. Erilainen kohde toi vaihtelua jämptien linnapuutarhojen jälkeen.

Jättiläispajukartio

Puutarhoja à la France OSA 1

Anne Töyry — Tue, 12 Jan 2010 19:23:00 +0000

Me, Lepaan vuosikurssin LM12 opiskelijat, olimme opintomatkalla viime vuoden lokakuussa tutustumassa ranskalaisiin puutarhoihin; Angersista Nantesiin ja Toursista Pariisiin. Viime syksy oli myös Ranskassa kuiva ja lämmin. Ranskalaisissa puutarhoissa oli paljon nähtävää vielä loppusyksylläkin. Omia suosikkejani olivat linnojen potagerit eli keittiöpuutarhat, jotka oli suunniteltu ranskalaisen särmikkäästi. Viljelypalsta oli reunustettu matalaksi leikatulla aidalla. Usein aita oli puksipuuta tai marjakuusta, mutta olipa Villandryssa leikattu omenapuutakin viljelysten kehykseksi. Ja tällaisessa noin 30 cm korkeassa aidanteessa kasvoi vielä omenoitakin! Suomen oloissa voisi aivan hyvin kokeilla esimerkiksi tyrniä vastaavanlaiseen tarkoitukseen.

Keittiöpuutarhassakin voi leikitellä istutuskuvioilla ja ryhmitellä kasviksia niiden värien mukaan. Reunapenkkeihin voisi istuttaa eri aikaan kukkivia perennoja tuomaan väriä kasvisten kehittyessä hitaammin. Kun palstan nurkkiin istuttaa vielä runkoruusut ja pystyttää keskustaan pajukehikon kesäköynnöksineen, on ranskalaisen tyylin kasvimaa valmis. Voila!

Tämän kevään siemenluettelot ovat ilmestyneet ja mukaan mahtuu aina joku uutuus, jota on pakko päästä kokeilemaan! Tulevana kesänä haluan lisäksi kasvattaa koristekurpitsoita, salaattimixiä ja sitten koristekaalia voisi istuttaa vain silmäniloksi syysistutuksiin…

Loppusyksyn väriloistoa

Kaalinpäät rivissä

Mallipuutarhoja ja puutarhataidetta

Anne Töyry — Sun, 09 Aug 2009 16:42:26 +0000

Heinäkuun kesäisinä päivinä tutustuin kahteen puutarhamatkailukohteeseen. Ensimmäinen oli lomareittimme varrella Mikkelissä Kenkäveron kupeessa. Oli todella oivallinen paikka pysähtyä, katsoa näyttely ja nauttia kahvit vehreässä miljöössä. Mikkelinpuisto on kokonaispinta-alaltaan 42 ha, josta rakennettua mallipuutarha-aluetta oli noin 6 hehtaaria. Puutarhassa yritykset ovat alusta asti suunnitelleet ja rakentaneet oman osaamisalueensa teemaan sopivan maa-alueen. Mikkelissä osataan korostaa luonnonomaisuutta myös rakennetussa ympäristössä. Kaupunki onkin niittänyt mainetta ihan syystäkin puistokaupunkina. Mikkelillä on visio kohdallaan; kaupunki toimii oikein kauniina porttina Itä-Suomeen. Tästä pääset suoraan Mikkelinpuiston sivuille: http://www.mikkelipuisto.fi/fi/sisalto/

Toiseen kohteeseen osasin nähtyäni mainoksen Salon kirjastossa. Kemiön Westersissä oli arSboretum- näyttely. Tie oli mutkainen ja paikoitellen paikkauksen tarpeessa, mutta määränpää oli nähtävä! Puutarha oli kuin ulkomaalta! Yrttejä, ruukkuistutuksia, kukkivia kasveja ja taidetta sulassa sovussa kauniisti ryhmiteltyinä kokonaisuuksina. Suosittelen! Tästä pääset suoraan puutarhan sivuille: www.westers.fi

Puutarhurin kevät ja kesä

Anne Töyry — Tue, 16 Jun 2009 15:43:24 +0000

Milloin taimia on tullut haalittua liikaa? Mies huomauttelee yhden standup- esityksen sanoin: “on meillä kesähuone, muttei sinne ihminen mahdu!” Kyllä ovat taimet saaneet kyytiä tänä keväänä näillä leveyksillä, kelin salliessa ulos ja yöksi taas sisälle. Mutta vihdoin koitti tuo odotettu maaginen kesäkuun 10. päivä. Nyt siis kaikki loputkin taimet ja siemenet multaan! Ja siinäpä aloittelevan puutarhurin seuraava pulma: nimittäin kuunkierron huomioiminen sadon turvaamiseksi. Kertokaapa muutama kansanviisaus, milloin mitäkin on istutettava! Veikkaanpa, että töissäkäyvillä jää kuu seuraamatta ja odotetaan lähinnä auringon pilkahdusta… Onneksi edes mieltä lämmittävät huumaavan houkuttelevasti tuoksuvat syreenit!

Syreenit

Suoritan hortonomin opintoihin kuuluvaa erikoisharjoittelua Pohjois-Savon Martat ry:ssa. Sain olla mukana rakentamassa kasvilavaa Rautalammin Marttojen näytemaalle. Hämeenlinnan asuntomessuilla oli vuonna 2007 asuntomessutalo Kannustalon takapihalle rakennettu terassille sopiva hyötypuutarha; kasvilava talon sävyyn sovitettuna oleskelupaikan viereen. “Laatikkoviljely” on mielestäni edelleen muodissa, mutta eri mittakaavassa. Tämän päivän lasitetuilla parvekkeilla on oivat kasvuolosuhteet kokeilla vaikka tomaatin viljelyä kasvusäkissä tai ruukkuyrttien viljelyä. Mikäs sen ihanampaa kuin hakea höysteet ruokaan omalta parvekkeelta! Tämän kasvilavan teimme vanhoista hirsistä ja ikkunanpokista. Ikkunanpokat ovat muutenkin käyttökelpoista materiaalia, sillä niistä voi tehdä peilin, vaikkapa puutarhaan! (Mistä lie Eija löytänyt Pioni-ohjelmaansa vuosia sitten sen upean pokan?)

Kasvilava

Kevättä odotellessa

Anne Töyry — Fri, 24 Apr 2009 16:09:41 +0000

Kuopion korkeudella saadaan vielä odottaa kevättä. Tällä viikolla onneksi ollaan päästy plussan puolelle jo reippaasti päivisin, mutta yöt ovat edelleen kylmiä. Kun en pääse pihalle, voin vain haaveilla sisällä pihakauden alkamisesta… Aikani kuluksi askartelin ajattoman ovikranssin. Kasvimaan ollessa paksun lumikerroksen peitossa, olisi vielä aikaa punoa pajusta köynnöstuet tuoksuherneillekin.

Sisäkasviryhmäni kasvoi tänä keväänä kahdella uudella tulokkaalla. Myrttipuu ja vesifiikus ovat täydellisiä lisiä sisustukseen! Myös ihana “hessuhoponi”, uskollinen kukkija venuksenkenkäni aukaisi kukkansa juuri pääsiäisen pyhiksi.

Löysin nämä kauniit ruokailualuset ja peltipurkin kirpputorilta. Kirpputorilla puutarhatavaroiden kierrätys on järkevää. Kasvit, ruukut ja vaatteetkin työhommiin löytävät varmasti tarvitsijansa.

Tänä kesänä ajattelin maalata saviruukkuja valkoiseksi ja tehdä betonisia istutusastioita. Nämä ruukut tein viime syksynä kansalaisopiston kurssilla. Aika mielenkiintoista olisi myös kokeilla liitutaulumaalia saviruukun pintaan.

Pelakuu – pistokasten aikaa

Anne Töyry — Sun, 29 Mar 2009 13:30:20 +0000

Vielä on parempi olla sisätiloissa.

Pelargoni eli pielikki, pelakka – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Muutama vuosi sitten ostin ensimmäiset pelakkani. 2 tukevaa vaaleanpunakukkaista tainta, jotka lumosivat minut ruusunnuppumaisilla pikku sykeröillään. Se kesä oli helle kesä. Ja nämä 2 kasvoivat kuin pensaat! Aivan upeat ”portinvartijat” kukoistivat koko kesän meidän etupihalla.

Pelargoneja on viljelty 1700-luvulta alkaen. Satuin katsomaan FST:ltä Mitt paradis-puutarhaohjelman, jossa vierailtiin Perniössä Pukin puutarhassa. Fifiu – sinne on kyllä pakko päästä visiitille! Puhuivat, että tulevaisuudessa on mahdollista saada perinteisten värien lisäksi pelargoneja myös keltaisena ja sinisinä. Uskomatonta, mutta totta. Kannattaa käydä katsomassa muuten heidän kotisivujaan, sieltä löytyy tietoa ja upeita kuvia eri lajikkeista sekä ammattilaisten antamat viljelyvinkit.

Itse en ole kokeillut pelargonien talvettamista, mutta mummoni on siinä kyllä mestari. Ennen vanhaan taimet kuulemma vaan laitettiin sänkykamariin sängyn alle ja lirautettiin vettä silloin tällöin juurelle. Keväällä auringon valon lisääntyessä hontelot taimet siistittiin, pätkittiin pistokkaiksi ja jaettiin naapurien emäntien kesken. Pienet pistokkaat nostettiin ikkunalaudalle. Oppikirjojen mukaan pelargonien talvettaminen onnistuu parhaiten 6-10 asteen lämpötilassa valoisassa paikassa. Valon lisääntyessä ne lähtevät versomaan runsaasti, jolloin niistä on helppo ottaa ns. pistokkaita. Pistokkaiden juurruttaminen suoraan multaan on helppoa, kunhan vain pitää mullan sopivan kosteana, ei liian märkänä. Jos pelargoni näyttää venyvän liikaa pituutta kevään mittaan, latvoja voi hiukan typistellä tasaiseen joka puolelta (kasvupiste täytyy nyppäistä pois), jotta taimi haaroisi kauniimmin. Kastelua lisätään kasvun alettua ja aloitetaan lannoitus. Kasvun mukaan istutetaan sitten uudelleen isompaan ruukkuun. Pelargoni tarvitsee runsaasti lannoitusta kasvaakseen ja kukoistaakseen koko kesän.

Kuvassa asuntolamme pelargoni talven jälkeen. Nämä olivat täydessä kukassa joulukuussa ja nyt jo pukkaavat uutta nuppua. Missäs välissä sitä pitikään latvoa?

Tienposket punastuvat…

Anne Töyry — Sat, 14 Mar 2009 11:53:28 +0000

ja luonto alkaa heräillä. Valkoisia lumenpenkkoja vasten huomaa kuinka maisemaan alkaa tulla väriä. Talvilevostaan heräilevät kukka- ja lehtiaiheet pullistuvat oksissa. Puiden ja pensaiden talvitunnistus on haastavaa puuhaa lehtien ja kukkien puuttuessa. Kasvin olemus ja kasvutapa voivat paljastaa mikä puu tai pensas onkaan lumen verhoamana. Jos ympäristöstä ei löydy vinkkiä kuivien lehtien tai hedelmän ja marjojen rippeistä, voi lajinmääritystä tehdä silmuista. Silmun läheisyydessä on myös lehden arpi. Arpi voi sijaita silmun ala- tai yläpuolella tai jopa selvästi vinossa silmuun nähden. Arvessa näkyvät lehden johtojänteet ja niiden määrä on lajiuskollinen. Arven muotokin vaihtelee. Arpi on kuitenkin vain yksi keino tunnistaa kasvi. Kaikki yksityiskohdat ovat huikeita! Looppi on kätevä työkalu tarkkaan tiiraillessa, mutta tämän päivän digikameroillakin saa upeita lähikuvia. Jos et malta odottaa hiirenkorvien ilmestymistä, voit pätkäistä oksia maljakkoon ja pian silmut “raottavat silmiään”… Nyt kannattaa lähteä liikkeelle luontoon, sillä havannoitavaa on paljon!