Arja Myllyneva
Keltaisesta jää hyvä mieli
Kurpitsan kukat sopivat friteerattaviksi italialaiseen tapaan.
Keltaista unelmaa koko lautasellinen. Joo, täällä metsästetään ahkerasti, nytkin kuuluu ryteiköstä menoa. Siis nyt linnustetaan. Harmi, ettei hallaa ja pakkasta voi jäljittää, ampua ja nylkeä. Jänikset tappo viime talvena ilves. En ole tainnut nähdä koko kesän aikana ainuttakaan. Mutta, mutta…pitääköhän tässä kohdata kohta karhu tai ahma. Joku turjake oli käynyt suihkukoneen lailla napsimassa kaarviaspuskani, siis ne, joita en ollut vielä itse ehtinyt poimia. Kun heinä on pitkäkasvuista, niin eläinten jäljet näkyvät selvästi. Tuttavani kertoi eilen, että hän oli Rääkkylän pihalla kuullut karhun tömistelyä ja tänään karhuista on uutisoitu Karjalaisessakin. Ne tulevat metsästä pihoille muksuineen saadakseen vatsansa täyteen ennen talvihorrosta. Metsässä kun ei ole marjoja eikä sieniä. Entäpä itäraja? Siellä on ollut kuiva kesä, tuleeko niitä köriläitä rajakarkureina minunkin pihaan? Mutta se riti rati ralla, tuli talvi halla on täällä jo. Ensin meni kurpitsa, sitten jälleen ihana tomaatti kasviteltassa ja kanna, suuri ilonaiheeni. Toin sen eilen sisälle ja laitan talvehtimaan. Se oli juuri lykkäämässä uutta kukkaa. Mutta keltaiset muistot ovat jonkinlaisia Hei Aurora – muistoja. Ja noista kurpitsan kukista saa loistavaa purtavaa friteerattuna italialaiseen tapaan.
syyskuu 1. 2010 kello: 20:55
Meilläkin joku kävi tehokkaasti tyhjentämässä karviaispensaani, mutta en usko että se täällä olisi karhu. Vaikka kyllä naapurissa Pernajassa karhu aiheutti eilen illalla kohua.
Tähän aikaan vuodesta pitää puutarhassa olla mahdollisimman paljon keltaista. Se tuo uskomattoman paljon valoa, kun värit muuten alkavat pikku hiljaa samentua.
syyskuu 2. 2010 kello: 0:42
Minäkin ihailen tällä hetkellä puutarhassani kukkivia kanadanpiiskuja, kultapalloja ja nauhuksia. Niiden kypsä kulta on ihanaa, ja sointuu kauniisti syksyyn valmistautuvaan maisemaan.