Eero Miettunen
Punertaa marjat pihlajan
Pihlajissa on yleensä joka toinen vuosi runsaasti marjoja ja ainakin täällä etelässä sato näyttää nyt runsaalta. Paras poiminta-aikakin alkaa olla käsillä. Pihlajanmarjat ovat happamia, kuten kettukin arveli jäädessään ilman marjoja, mutta syksyn ensimmäiset pakkaset miedontavat happamuutta. Myös kuivaus ja pakastus vähentävät kitkeryyttä.
Pihlaja tuottaa runsaan sadon yleensä joka toinen vuosi
Monikäyttöinen, C-vitamiinipitoinen marja yhdistetään usein jonkin toisen marjan tai hedelmän kanssa, jolloin maku pehmenee. Pihlajanmarjan ja omenan satokaudet ajoittuvat samoihin aikoihin, niinpä omena sopiikin hyvin pihlajanmarjan kaveriksi hilloihin ja mehuihin. Mainittakoon sekin, että pihlajanmarjojen määrä vaikuttaa omenasatoon, sillä jos marjoja on runsaasti, pihlajanmarjakoit pysyttelevät pihlajissa eivätkä ehdi tehdä tuhojaan omenapuissa. Lapissa, ehkä muuallakin, käytetään kuivattua pihlajanmarjaa “kotimaisena pippurina”, rose-pippurin tapaan. Lisäksi rouhittu marja on koristeellinen lisä pihvin päällä ja sopii jälkiruokiinkin.
Pihlajanmarjoista voi tehdä kauniita koristeita tai ovikranssin jouluksi
Pihlajanmarjoista syntyy myös komea joulukranssi. Kranssi tehdään jo nyt, kun marjat ovat kauniita, eivätkä linnutkaan ole terttuja vielä verottaneet. Kranssi laitetaan pakastimeen ja otetaan sieltä jouluna ulko-ovea koristamaan. Kun joulu on ohi, kranssi voidaan tarjoilla tilhille loppiaisateriaksi. On mukavaa seurata ikkunasta, kun linnut käyvät napsimassa marjoja puussa roikkuvasta kranssista. Siitäpä voisikin saada hyviä kuvia!
elokuu 27. 2010 kello: 23:50
Vauuu mikä kuva tuo ylin! Juuri sininen kohta tuossa marjatertun taustana, ja ihmeen ihana valo hohtaa lehdistä. Mestariotos!
elokuu 28. 2010 kello: 0:56
Kiitos Saila! Otin sen eilen tuolla Högholmenissa Tvärminnen suunnalla, minne menin tarkoituksena kuvata lintuja, mutta eihän siellä mitään ollut pikkulintuja lukuunottamatta. Kuvasin sitten tuota ainoaa siellä ollutta pihlajaa pitkospuilla varpaillani seisten, että sain sinisen veden taustalle.
elokuu 28. 2010 kello: 16:59
Hehe, kuvaaminen on aikamoista jumppaamista välillä!
syyskuu 6. 2010 kello: 21:19
Kävimme viikonloppuna Hangossa. Krokuddenin rannassa hiekalla kasvoi kaalia! Kotona löytyi nimikin sille, tosiaan, merikaali.
Täktomintiellä (Tvärminnentiellä), vasemmalla Hangosta ajettaessa, ehkä puolivälin paikkeilla Tvärminnen biol.as. tiehaaraa, (vesijohto/viemärikaivannon päällä), näin auton ikkunasta ohi ajaessamme kasvin, joka jäi vaivaamaan mieltä, että mikä se on. Harmittaa , kun ei pysähdytty. Siinä oli valkoisia isohkoja kukkia, ehkä torvimaisia…Mieleeni tuli joku “puutarhakarkulainen” tai linnun siemenien mukana tullut “rikkaruoho”. Äkkiseltään ei näyttänyt peltokierrolta. Kasvi jökötti ihan yksinään hiekassa.
Jos liikut siellä päin, vilkuilisitko penkkaa? Toisella puolella tietä taisi olla taloja.