Saila Routio
Paketteja odotellessa
Voihan hönkäys, kuten Arja osuvasti imaisee edellisen postauksen kommentissa. Tämä tihulainen on käynyt viime yönä napsaisemassa auringonkukkani varren poikki ja järsinyt maassa lojuvaa kukkaa. Sama tyyppi on hoitanut syreenieni leikkuut, vaikka ei niitä olisi tarvinnut leikata. Hyvästit rungolliset, kauniit pikkupuu-syreenit, joita niistä oli tarkoitus kasvattaa. Syyhän on minun, miksi en suojannut ajoissa. Oi miksi?
Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Kyseessä ei ole peura, joksi itsekin tätä puhekielessä kutsun, vaan kauris. Eilen telkusta tuli mielenkiintoinen dokkari metsäpeurasta, joka on poron serkku. Kauris on asia erikseen. Meillä saaressa on sekä kuvan valkohäntäkauriita että metsäkauriita, pienempiä ja ujompia. Niiden vasat ovat pilkullisia bambeja.
Tuhoista ja tuholaisista huolimatta jaksan uskoa ensi kevääseen. En olisi puutarhuri, ellen uskoisi. Tilasin sipuleita kahdestakin paikasta. Narsisseja ei kokemusteni mukaan syö kukaan tuhooja (kuvassa ‘Manly’-lajiketta keväällä vielä kuivina tikkuina olevan apteekkarinruusuni kupeessa). Niinpä tilasin lisää narsisseja, ja kauan haaveilemaani talventähteä (Eranthis hyemalis). Se on suosittu Englannissa ja Ruotsissa, miksiköhän sitä ei juurikaan harrasteta Suomessa? Keltaista, aikaisin kukkivaa matalaa kukkaa ympäröi vihreiden, liuskaisten lehtien hassu kauluri.
Mitäköhän muuta tilasin? Mistä edes tilasin? Tulppaaneja ei tule tällä kertaa, ne maistuvat niin hyvin kaikille otuksille, että olen jo hieman kyllästynyt niiden verkoilla suojaamiseen ja varjeluun. Katsotaan mitä posti tuo. Tulisi jo!
elokuu 31. 2010 kello: 18:57
Saila, koputitko puuta, kun arvelit, ettei narsisseja syö kukaan tuhooja? Kuulin nimittäin tänään naapureilta, jotka ovat mökillään saaressa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn käväisten välillä pikaisesti vain maissa, että siellä peurat, siis valkohäntäkauriit, ovat syöneet kaikki kasvit, jopa samettikukat! En ole ennen kuullutkaan, että samettikukatkin kelpaavat niille. Kun niitä kauriita ei noin vain saa ampua, naapurin rouva puhisi kiukusta, että hän ottaa sitten aseeksi kirveen.
elokuu 31. 2010 kello: 19:19
Meilläpäin hermoja koettelevin tuholainen on metsäkauris, jossa ei ikävä kyllä ole ainakaan täällä laisinkaan ujoutta ja se on myös harmillisen kaikkiruokainen. Mutta narsissit ovat saaneet olla rauhassa, niitä se ei syö, vaikka minulla kasvaa montaa sorttia suojaamatta kauriiden valtaväylän lähellä. Kokemus on opettanut, että jokaikinen pensas ja puu on pakko suojata heti istutuksen jälkeen tai seuraavana aamuna niissä on hampaanjäljet. Etenkin vasat ovat hankalia, koska ne pääsevät pujottautumaan pienistäkin raoista. Apuna ovat onneksi norjista pihlajista pujotellut tiiviit, erikokoiset tiipiit ja aitaukset, jotka käyvät myös puutarhan tilateoksista.
elokuu 31. 2010 kello: 21:26
Juu… äsken syklaami-istutusta väkertäessäni mietin, että minun pitäisi sen sijaan olla väkertämässä peura-aitaa. Samettikukat syödään, sen olen kuullut, mutta kukaan ei vielä ole kertonut että narsisseja syötäisiin. Kokemukseni mukaan ne ja pionit saavat kasvaa rauhassa. No koputin tässä ruokapöytää ja katsotaan mitä ensi yönä tapahtuu, kun sitä aitaa ei vieläkään ole. Pitäisi, naapurin sanoin, laittaa se perhanan aita koko tontin ympäri.