Henrietta Pitkänen
Haa, sieniä!
Kanttarellejä ja haavanpunikkitatteja, värikästä ja maistuvaa.
Nyt on loistava sienikeli. Vettä saatuaan muun muassa kanttarellit ja tatit antavat runsaasti korintäytettä ja ihania värielämyksiä.
Eräässä haavikossa on pieni punikkitattifarmi: siellä täällä vanhojen, järeiden puiden tyvellä pilkottaa töpäkkä tiilenpunahattuinen sieni. Niitä ei kuitenkaan ole niin runsain mitoin, että puuhasta menisi etsimisen ja löytämisen ilo. Ei, yhä täytyy tarkkailla metsänpohjaa haukansilmin tietynlainen värimalli mielessään. Ja sitten haa, tuolla on tiilenpunaista tai keltaista!
Haavanpunikkitatit ovat viehättävimmän näköisiä sieniä. Tähän aikaan syksystä ne ovat vielä pieniä pullukoita, puhtaita kaikenlaisista toukista. Haavanpunikkitatin hattu on tiilenpunaista samettia ja punikkitateille tyypilliset raidat jalassakin ovat kauniin punertavat. Punikkitateista saa esimerkiksi yhdessä kanttarellien ja sipulin kanssa makoisan paistoksen.
Alkusyksyinen metsä on nyt muutenkin erityinen paikka: ilma on raikasta, välillä voi nauttia ensimmäisiä kypsänpunaisia puolukoita ja kuunnella kurkien etelään matkaavien etujoukkojen jutustelua taivaalta.
elokuu 29. 2010 kello: 21:41
Voi miten ihanan näköisiä! Täällä Itä-Uusimaalla ei vielä sieniä näy, kun kesä oli niin kuiva. Toivottavasti viime päivien sateet herättävät tattirihmastot :)
elokuu 30. 2010 kello: 1:09
hei joo! Kiitti vinkistä. Lähdenkin huomenna (tai siis tänään, ööh, yökyöpeli) sienisafarille. Kerään kantarelleja ja tatteja, niiden suhteen voi olla turvallisin mielin vaikka ei biologi olisikaan niin kuin eräät ;-) Jee, nammmm!
elokuu 30. 2010 kello: 11:00
Joo, hyvää saalisonnea kaikille sienisafarille lähtijöille:) Onneksi on vielä syksyä jäljellä ja sateilla aikaa saada rihmastot toimeliaiksi muuallakin!
elokuu 31. 2010 kello: 8:18
Olin pari viikkoa sitten Kittilän Sirkassa. Lähdimme illalla vain pienelle iltalenkille (n 20 min.) ja palasimme kädet täynnä tatteja. Loppumatkasta täytyi jo valita, kenet ottaa ja kenet jättää, kun emme olleet arvanneet, että lenkillä pitää olla pussukat mukana.
Seuraavana päivänä kämppis kävi hakemassa puolessa tunnissa litran mustikoita aamuksi….
Samanlainen iloinen yllätys kävi sienten kanssa Nikkaluogtalla, vaikka vaelluspolun alussa kulkijoita oli kuin muurahaispolulla…
Eli Lapin korkeudella sienistä on nautittu jo monta viikkoa…… aaaah, sienet olivat todella herkullisia!!
elokuu 31. 2010 kello: 13:04
Voi hönkäys teidän sienikokemuksia. Täällä ei tietoakaan vedestä. Ja muutenkin itärajaa koetellaan. Viime yönä mahtava kurpitsapenkkini oli kohdannut hallan henkäyksen. Ja ensi yöksikin ennustetaan hallaa. Nauttikaa sienistä minunkin puolestani!
elokuu 31. 2010 kello: 15:40
No voi ei! Täällä lounaissaaristossakin näyttää olevan mukavasti sieniä. Mutta viime yönä joku (ts. kauris) oli käynyt maistamassa auringonkukkaani, varsi oli ylhäältä poikki ja maahan pudonnutta kukkaa oli syöty :-(
Myös syreeneitäni on maisteltu, harmittaa kun oli tarkoitus kasvattaa runkopuita niistä!