Henrietta Pitkänen
Sinisateen yllätys
Visteria eli sinisade (Wisteria sinensis) näytti, ettei aina kannata menettää uskoa kasvien kykyyn selviytyä koettelemuksista. Viime talven pakkasissa avomaalla pahasti kylmettynyt visteriaköynnös ei tehnyt keväällä silmun silmua ja ehdin jo pitää sitä menetettynä.
Kun olin kesäkuussa aikeissa kaivaa rangan pois uuden köynnöksen tieltä, raaputin hieman kuorta aivan kasvin tyveltä. Ja kuoren altapa paljastuikin elävää vihreää.
Siirsin visterian ruukkuun seuratakseni, jaksaako se herätä henkiin mullan alla säilyneen juurensa avulla – ja kyllä se jaksoi. Hetken mietittyään se alkoi heinäkuun alkupuolella tehdä uusia kaunislehtisiä köynnösvarsia, jotka kasvavat pituutta pikavauhtia. Nyt visteria kiipeilee jo terhakkaasti ylöspäin kuin talvisen flunssan unohtaneena.
Sinisateen uudet versot kiemurtelevat vauhdikkaasti ylöspäin tarttuen kaikkeen tueksi kelpaavaan.
Kevyt kuoren raaputus kannattaa ennen kuin luovuttaa puuvartisten kasvien suhteen, niistä arempienkin elinvoima kun usein on uskomattoman suuri.
Tällaisia visteriat ovat Kew Gardensissa Lontoossa. No, meillä ne kasvavat avomaalla vähän pienemmässä mittakaavassa, mutta onneksi edes niinkin.
heinäkuu 29. 2010 kello: 0:05
Ohoh! Itse asiassa olen varmaan nähnyt Ahvenanmaalla avomaalla kasvavaa visteriaa. Mutta jotenkin se vain ei vedä vertoja Englannin tai varsinkaan Etelä-Ranskan vastaaville jotka ovat kymmenen metrin pituisia sinisiä sateita… Mutta silti! Tuopa kannustavaa. Ehkä sittenkin pitäisi kokeilla. Oikein suojaisassa paikassa…
elokuu 1. 2010 kello: 21:56
Laulussa sanotaan, että vaarilla on saari se oma saari on, mutta meillä onkin oma visteria. Tänä keväänä siinä oli yli 50 kukkaa. Tultiinpa sitä ihailemaan, hieman kauempaakin. Ikää kaunokaisella on reilut 5 vuotta ja nyt parina keväänä se on älynnyt kukkia henkensä säilyttääkseen. Uhkailimme nimittäin kirveellä, ellei kukkia ala ilmestyä.
No, ei se ihan koko talvea ulkona pärjää, vähän yli 0 asteen lämpötilassa on kylmimmät kuukaudet.