Henrietta Pitkänen
Puutarha kallionkoloissa
Olen ryhtynyt kalliopuutarhuriksi istuttamalla talon vieressä kohoavan pyöreän kallion luontaisiin ja muuraamalla pengerrettyihin koloihin mitä erilaisimpia kasveja. Arovuokko, kissankäpälä ja hopeahärkki ovat jo kukkineet, ja nyt kallio hehkuu keltaista ja oranssia.
Kelta- ja punakukkaisten maksaruohojen erilaiset lehtimuodot ovat hauskoja, samoin niiden tapa muodostaa kalliolla ryömiviä kasvustoja. Mehiruusuke on tuotu paikalle siirtotaimena, sellaisena pienenä pallukkana, joita isot ruusukkeet tekevät, ja nyt se on kotiutunut vallan mainiosti.
Oranssikeltanon kukkien sävy on upea, miltei etelämaalaisen runsas. Se onkin kallion parhaita värittäjiä. Oranssikeltano leviää sekä versoilla että siemenillä. Siemenhahtuvapallot kannattaa poistaa ennen kypsymistään, jos ei halua kasvin leviävän tuulen mukana minne tahansa puutarhassa.
Pienikasvuinen päivänlilja ´Stella de Oro´ viihtyy hyvin yhdessä koloista ja alkaa kohta tehdä paljon keltaisia kukkia syksyyn saakka.
Joukkoon on tupsahtanut myös yllätyksiä, viimeisimpänä herkänsävyinen harakankello.
Kalliolla luonnostaan kasvavan kauniin heinän, metsälauhan (Deschampsia flexuosa) röyhyt ovat täydessä kukassa. Lähes itsestään kalliolle asettuneet kasvit saavat yleensä jäädä, kun kerran ovat sen elinpaikakseen kelpuuttaneet. Ne sopivat ideaan kallion monipuolisuudesta: eri aikaan kukkivista, eri muotoisista ja värisistä kasveista, joita voi bongailla koloista.