Saila Routio
Pikku-Raakkila kukoistaa
Lehtosinilatva ja palavarakkaus kukkivat nyt
Hankittuani talon vanhasta kylämiljööstä sain ystäviltäni Leena ja Olavi Niemeltä perinnekasvien taimia. Olin innoissani. Mikäpä sopisi vanhalle pihalle paremmin kuin perinnekasvi, sitäpaitsi vanhanajan perennat kestävät ja kukoistavat pienen heinikonkin lomassa ja jotkut jopa hoitamattomina. Saaduilla kasveilla on erikoisarvoa muutenkin, sillä niiden mukana pihalle tulee muistoja ja tarinoita ihmisistä, joilta ne on saatu. Ystäviltä saadut kasvit ovat rakkaimpia ja kalleimpia aarteita. Sitäpaitsi Leenan ja Olavin puutarha, “Raakkila”, on upea paratiisi.
Halusin antaa kasveille hyvän alun ja perustin puuliiterin nurkalle kunnon kukkapenkin. Kaivoin heinikon ja nokkoset pois, laitoin maanrakennuskankaan alle ja hyvää multaa säkkikaupalla päälle. Reunustin kukkapenkin suurilla kivillä.
Muutaman vuoden saatossa moni kasvi on siirtynyt, sillä vähitellen tuli ahdasta. Mooseksenpalavapensas ja helminukkajäkkärä viihtyvät paremmin paahdepenkissä kuivemmassa paikassa. Nauhus on siirtynyt kosteampaan. Alkuperäisten kasvien rinnalle on tullut itse kylvämäni pagodikärhö vanhan valaisimen osista virittämäni tuen juurelle ja penkin reunalle raparperi sekä raunioyrtti.
Kiitos Leena ja Olavi!
heinäkuu 7. 2010 kello: 14:58
Voi harmi, että kuvat ovat noin tummia…
Muilta saaduilla kasveilla on aivan oma tunnearvonsa. Yksi haastateltavanikin kertoi vuoden päästä haastattelusta, että kun hän oli kertonut jutussa pitävänsä perennoista, perennoja alkoi tulla tuliaisiksi jne. Ennestäänkin hänellä oli kasveja jotka oli nimetty antajansa mukaan, joten puutarhaan on pesiytynyt jo paljon ystäviä.
heinäkuu 7. 2010 kello: 16:16
Nuo ovatkin iltatunnelmakuvia… Pikku-Raakkila on saunan liiterin nurkalla, jossa niitä tulee etenkin ihailtua saunan jälkeen, ja ennen, ja kasvimaalle mennessä, ja pihapolkua astellessa ja…
Mutta pitänee laittaa myös päiväkuvia siis!
heinäkuu 30. 2010 kello: 22:59
Tänä kesänä ei ole kovin paljoa malttanut koneella olla, mutta nyt olen selaillut nettiä ja sattui vastaan tämä Sailan mukava kirjoitus. Onpa mukavaa kuulla, että kasvit ovat noin hyvin kotiutuneet sinne uuteen kotiinsa. :)
Meillä ovat kaikki kasvit taas tänä kesänä kituneet kuivuudessa, aivan kuin silloin 2006, kun ensimmäisen kerran meillä poikkesit.
Sisukkaita sinnittelijöitä nuo kasvit kuitenkin ovat ja vaikka ne nytkin kuivuisivat, niin ensi kesänä kuitenkin nousevat kasvuun, kun juuristo säilyy hengissä.
Oikein hyvää kesän jatkoa vaan Pikku-Raakkilaan! :)
heinäkuu 31. 2010 kello: 1:58
Kiitos kiitos!
Sain muiden kasvien mukana teiltä vahingossa myös krookuksia, jotka keväisin nousevat tuohon penkkiin ihastuttamaan, ja kanadanpiiskua, joka myös yllätyksekseni nousi penkistä :-)
Kaupantekijäisiä siis!
Siinä on myös etualalla sitä punaista käenkaalia (Oxalis) jota teillä kasvaa kivien koloissa, ja mitäs vielä…
Kyllä tämä on ollut uskomattoman kuiva kesä. Tuossa liiterin nurkalla on varmaan paksulti multaa, siinä ei nurmi kellastu niin kuin muualla.
elokuu 20. 2010 kello: 0:26
Tuollaisia vahinkoja sattuu, kun ei ole puhtaita taimia, mutta kyllä ne ilman muuta kuuluivatkin mukaan. :)
Minä tykkään edelleenkin siitä pihakäenkaalista, vaikka se on valloittanut jo päljon polkuja. Se on mukava väriläiskä muiden vihreiden lehtien joukossa.
tammikuu 2. 2011 kello: 7:28
Tuollaisia “vahinkoja” olisikin mukava saada. Pihakäenkaali onkin kova leviämään. Olenkin tehnyt niin, että upotin reikäpohjaisia muovivateja soraan ja siinä käenkaalit saavat ympyriäisinä rehottaa.
http://nettimartan-pihapiiri.vuodatus.net/
tammikuu 2. 2011 kello: 14:22
Hyvä idea! Vaikka, minua ei kyllä yhtään haittaa tuo käenkaalien leviäminen. Ne eivät tunnu tukahduttavan naapureita kuitenkaan. Ystäviltä on ihana saada kasveja, ja vielä kivempaa on, kun tunnistaa kylkiäisenä heidän pihalta tulleen yllätyksen!