Henrietta Pitkänen
Luonnon kaunottaret
Monet niittykasvimme ovat juuri nyt kukkeimmillaan: tienvierustoja peittävät koiranputkien valkeat, kevyet kukinnot ja joukossa pilkahtaa niittyleinikin kirkasta keltaista, kostealla rantaniityllä väristä vastaavat upeat keltakurjenmiekat ja puiden hämyssä metsäkurjenpolvet…
Viehättävä on myös mäkitervakko (Lychnis viscaria), joka värjää kalliot ja kuivat rinteet voimakkaan roosiksi. Yksikin säännölliseksi mättääksi kasvava kasvi erottuu muun kasvillisuuden seasta, mutta joukossa on toisaalta voimaa: kokonainen mäkitervakkokasvusto on sykähdyttävä näky. Mikä onni, että niitä kasvaa ihan luonnostaan kalliolla lähellä pihamaata. Askarten lomassa voi vilkaista, miten ne hehkuvat auringossa.
Mäkitervakon väri on vahva.
Tänään on pohjoismainen luonnonkukkien päivä, jonka järjestämällä Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa kiinnittää huomiota kotimaisten kasviemme monimuotoisuuteen ja kauneuteen. Ympäri Suomea järjestetyillä kasviretkillä on tarkkailtu tänä vuonna erityisesti ahomansikkaa (Fragaria vesca). Pula avoimista perinneympäristöistä näkyy jo tämänkin meille suomalaisille rakkaan kasvin taantumisena.
kesäkuu 20. 2010 kello: 23:53
Hienoa Henrietta, että juttusi on upeista luonnonkasveista. Itse olen jo vuosia, vuosia sitten hurahtanut luonnonkukkiin. Kasvustot ovat luonnossa usein silmiä hivelevän kauniita katsella, mutta rauhoittamattomia luonnonkasveja jokamiehenoikeuden perusteella riittää kerättäväksi esim. ulkomaljakkoihin erilaisina ja -värisinä kukkasommitelmina. Pyöreän rottinkikorin peittämässä ämpärissämme on alkukesän kolmas kukka-asetelma harakankelloista, niittyleinikeistä ja heinistä. No – joskus aikaa kuluu rattoisasti niityllä parikin tuntia hajallaan olevia harakankelloja ämpäriin poimiessa, mutta mitä sitä ei tekisi kauniin asetelman saamiseksi.
kesäkuu 21. 2010 kello: 0:00
Ai niin, luonnonkukkien päivä… Nytpä tunnen itseni maisemansuojelijaksi, kun tontillani kasvaa ahomansikkaa paikassa mihin olen perustanut kukkapenkin. En ole raaskinut karsia siihen asettunutta ahomansikkaa, ja nyt en varsinkaan, kun se on kerran taantumassa.
Lisäksi, varastin läheisestä jo hävinneen talon vanhasta puutarhasta vaaleanpunaisen akileijan taimen. Sen mukana tuli ahomansikka… joka nyt levittäytyy jo toiseen kukkapenkkiini! KOhtahan minulla ei ole kukka- vaan mansikkapenkkejä ;-)