Ihan pihalla

Ihana matka Viroon lähelle Pärnua kukkamessuille oli ikimuistoinen kokemus.Stadionin läheiselle ruohokentälle levittäytyneet taimimyyjät tarjosivat sekä paljon ihmeteltävää että huohottavan tunnelman.

Kun tuhannet kukkien naamat huutavat sinulle, että ota minut, ota minut, niin ahdistushan siitä tulee – tosin myönteinen sellainen. Kassiin kertyi sekä paikallisten tuiki tavallisten puutarhaharrastajien taimia ja juurakoita kuin myös ammattimaisten kasvattajien lajivalikoimaa.

Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja kun matkalaiset kokoontuivat saaliineen lehtevien puiden varjoon syömään Vänskän Arvin tarjoamia makeita mansikoita, myös saalistajien naamat nauroivat. Kukaan ei palannut bussiin tyhjin käsin.

Minun ihana kerrottu maalaistulppaani juurakkoineen keikkui kantokassin keulilla ja bussin ruumassa se lurpahti. Mutta ei hätää. Vesitilkka Tallinnassa hotellihuoneessa sai terhakkaan kaunottaren kuninkaalliseen ryhtiin.

Kiitos rääkkylän “puutarhurijoukolle” mahtavasta matkasta ja iloisesta seurasta. Opin karjalaisia murresanoja läjäpäin ja savolaisia sanontoja myös. Ja matkimallahan ihminen kielensä oppii – savon vientäminen sujuu miultakkii ihan rempseästi.

Viroksi osaan sanoa mitä kuuluu ja kiitos.

Niin että “aitä!”

Aitan terassi pullistelee taimien runsautta. Mukana myös kaverien perennapenkeistä saatuja tupaksia.