Arja Myllyneva
Hei, hei, minäkin olen pihalla!
Näin virkkaa krookus, joka on pukannut itsensä nopsaan läpi äkkiä kuivuneen ruohikon. Ottakaa minutkin mukaan! Miksei minua kuuntele kukaan! Minä olen idästä, hei huomio, älkää nukkuko, kyllä kesä tuli yhtäkkiä tännekin. Eivät tullee
t tietäjät itäisiltä mailta, ei tähti, joka syttyi ei, ambraa ei humbraa, vaan kesä.
Hei, muistakaa, että minäkin olen olemassa, pikkuinen, joka on uinunut koko talven vaan odottaakseen tätä äkkiä-hetkeä ja sitten lähden pois. Muut tulevat tilalleni niin kuin tuo lupiini, joka näyttää juurakkoaan tuossa vieressä. Hei, mutta älkää silti jättäkö minua, minäkin olen olemassa, itäinen, jo ehkä 70 vuotta läpi roudan puskenut ihme. Hei katsokaa minua nyt!


toukokuu 16. 2010 kello: 20:16
Ihana! Kevään ensi kukissa on sellaista taikaa ja voima jota kesällä kukkivissa ei enää ole. Kevään ensimmäinen kukkija on jokavuotinen pieni ihme.
toukokuu 17. 2010 kello: 8:34
Voi, olet todella kaunis!