Arja Myllyneva
Pihan virtauksia aamutuimaan
Aamulla pihatien yli virtaava vesi oli päältä riitteessä. Sisälle lirui lähdeveden kirkas sulamisvesi.
Pihatien soraan kaavitun puron vesi kulkee pellolta aitan taakse. Aamulla veden pinta oli jäässä ja miten ihanaa olikaan katsella, miten vesi pulppusi ja soljui sutjakkaasti jään sisällä. Pääsin viimein kävelemään kesäsaunalle, koska pieni “silta”, joka sinne päästäkseen pitää ylittää, tulvi yli äyräidensä. Kun avasin saunan eli Lepikon torpan oven, vastaan tulvahti ihana, puhdas vähän savun hajuinen tuulahdus. Ikkunat tosin vaativat pesun, mutta se on pieni vaiva.
Takaisin tulessa jäin “sillalle” kuuntelemaan ihmeellistä ääntä. Ei se ollut pajujen hinkkaamista toisiaan vasten vaan jäähileen alla kurnutti sammakko. Teerien kukerrusta kuuluu päivittäin. Eilen illlansuussa ison koivun latvuksessa istuskeli ukkometso.
Alkuviikosta hankin uuden vesurin. Niitä on täällä ennnestään kolme, mutta yksikään ei ole terässä. Vesomishommat alkavat ensi viikolla. Se on ihan mukavaa puuhaa.
Kevätkukkasipulit odottavat purkkeihin pääsemistä ja kasviteltankin voi kohta ottaa käyttöön. Katselin äsken vuoden 2008 puutarha-allakan muistiinpanoja. Silloin tähän aikaan lunta oli kaikkialla 30 senttiä, vaikkei erityisen luminen talvi muutoin ollutkaan.