Artikkelin Tuoksuja ja tunteita kommentit

Kirjoittaja: Arja

Arja — Tue, 23 Mar 2010 08:15:02 +0000

Mahtavaa Eero, nyt kun täälläkin tulee täkäläisten murteella sanottuna hankiaiset eli kantohanki, niin jälkiä alkaa olla niin tiheään, ettei perässä pysy. Kun en tänään ehdi tehdä blogia, niin kerron eilisen kokemuksen. Olin töissä Joensuun suunnalla ihan sielunkumppania haastattelemassa. Keskustelumme kääntyi lintuihin. Hänellä on kotonaan papukaija, joka saa liidellä ihan vapaasti ulkosallikin eikä se eksy. No erään kerran tällä herrasmiehellä oli niin sanottu kauhea kankkunen herätessään. Hän meni talon alakertaan ja melkein olkapäälle lennähti tämä papukaija, katsoi kohti ja sanoi miehelle, että onko nyt hyvä? Tämä tarina on tosi ja miehellä pie kipeänä. Saatoin kuvitella millaiselta sen tuntui. Ja ilveskisaa jatketaan. Kyllä Jouko jonkun palkinnon keksiii!

Kirjoittaja: Eero

Eero — Mon, 22 Mar 2010 20:07:37 +0000

Palataanpa taas villiin luontoon eli siihen ilveskisaan. Saatiin vaihteeksi uutta luntakin. Ilma oli kuin morsian, kun patikoin tänään kameran kanssa tuolla jossakin aamupäivän kymmenestä iltakuuteen. Ajatuksena oli mennä valkohäntäkauriiden syöttöpaikalla piilokojuun muutamaksi tunniksi, kun olin havainnut siellä viime torstaina täydet 10 kaurista ruokailemassa. Taitaa mennä kaikki paikkakunnan kukat kesän mittaan “parempiin suihin”. No eihän sinne tänään ilmestynyt kuin yksi kauris, enkä sitäkään viitsinyt säikyttää kameraa laukomalla, kun odotin sitä isompaa tokkaa. Toisella kertaa sitten parempi tuuri, ja kun kevättä kohti mennään, on lämpimämpi istuskella piilokojussakin.
Käveleskelin kotia kohti, ja tuossa puolentoista kilometrin päässä, siinä ne tuoreet jäljet taas olivat, suden tai ilveksen. Oli kulkenut metsätien yli. Otin kuvia kännykkä mittana vieressä. Selvittelyni perusteella se on todennäköisesti ilves. Kisa jatkuu, palaillaan.

Kirjoittaja: Eero

Eero — Tue, 16 Mar 2010 07:49:56 +0000

Kun pihalla on vielä paksusti lunta ja terassilla jäätä, kasveista on vielä niin kovin vähän ajankohtaista kerrottavaa, sallinette, että kerron muualta luonnosta jotakin ajankohtaista, onhan meillä käynnissä tuo leikkimielinen ilveskisakin.
Kävin eilen neljän tunnin jalkapatikkalenkin Hankoniemen poikki, kamera tietysti mukana. Metsätietä mahdollisimman varovasti kävellessäni näin mutkan takaa eräällä syöttöpaikalla seitsemän valkohäntäkaurista. Kuvasin ja seurasin niiden touhuja, tosin aika kaukaa. Ei ollut mahdollisuutta päästä lähemmäs niiden huomaamatta. Toisin oli viime kesänä, kun hirvi oli ruokailemassa aika syvässä ojassa pienellä aukiolla. Menin kyyryssä ja loppumatkan ryömimällä ja nousin pystyyn hirven lähellä. Hirvi katsoi hölmistyneenä, hyppäsi ylös ojasta vasemmalle viisi metriä, teki täyskäännöksen, hyppäsi ojan yli oikealle ja pinkoi metsän suojaan. Sain lähikuvan vastavaloon.
Eilen löysin myös tuoreet suden tai ilveksen jäljet. Laitoin jäljen viereen 10,5 cm pituisen kännykkäni ja jäljet olivat reilusti vielä isommat. Ilveksen karvaisia jälkiä ne saattavat olla, vaikka kynnen jäljetkin näkyivät. Ilves saattaa pitää kynsiä esillä hankikannolla. Selvittely on vielä kesken, kumman jälkiä ovatkaan.

Kirjoittaja: Eero

Eero — Wed, 10 Mar 2010 20:41:26 +0000

Kotikenttäedustasi huolimatta, siis siitä, että ilvekset käyskentelevät tiluksillasi, myönnetään se puoli pinnaa noin hyvistä havainnoista ja tiedoista. Mutta täysi pinna tai enemmänkin tulee vasta näkemisestä. Puhumattakaan kuvaan saamisesta. Kyllä täällä tarvotaan niemeä pitkin ja poikin, tuulessa ja tuiskussa ja varmuuden vuoksi kamera mukana, jos se “peto” näyttäytyisi.
Tänään lumet saivat hyvää alkuvauhtia sulamiselle, kun mittari näytti jopa 6 plusastetta. Latukin oli paikoitellen sohjoontunut. Olipa siellä eräs puolituttu vanha äijänkäppänäkin latua kiertämässä ja kysäisin talven hiihtokilometrejä, johon hän tokaisi, että 1800 km (!), kun pitkästä aikaa täällä etelässäkin on ollut hieno lumitalvi.