Arja Myllyneva
Vaihtari Henriettalle, jalokiviorkidea
Sanotetaan, että varastettu kasvinosa juurrutusta varten kasvaa varkaan kodissa parhaiten. Silloin kun minulla oli 50 viherkasvia, tuo todella oli totta.
Tätä kasvia en varastanut, vaan sain lahjaksi henkilöltä, jolla on yli tuhat orkideaa tai orkidean sukuista kasvia.
Tulette kuulemaan niistä vielä tulevaisuudessa.
Ihailen tätä kaunotarta joka päivä (mahdollisesti Ludisia discolor). Sen lehdetkin ovat kuin taideteoksia. Vihreän pinnan läpi lehdistössä lehtiruodista kohti lehdenkärkeä kulkevat juovat ovat säännöllisiä ja kauniita. Niiden välissä on vielä pieniä raapaisuja ikään kuin lehdet monistaisivat sen kukintoa. Tämä on täysin käsittämätöntä.
Orkideakaappihan minulla on, mutta tämä ei siellä tykkää olla. Se saa elää vähän kuin piilossa.
Orkideakaapissa kyllä elelee yksi Phaleonopsis. Joulukaktus on käsitykseni mukaan jollakin tapaa sukua orkideoille, jotka eivät sinänsä ole loiskasveja, vaan monien kasvien päällyskasveja esimerkiksi Australian tropiikissa, jossa olen päässyt niitä ihailemaan.
Hyvä Henrietta! Pelastit lumisen päiväni tällä valkoisella joulukaktusyksilöllä, joka oli kaunis , kaunis ja vielä kerran kaunis. En ole tavannut kuin punaisia.
Tämä on viileässä ja varjossa kukkiva orkidea. Se on juuri parhaassa kukassaan. Kukka muistuttaa kotoista lehdokkiamme.
helmikuu 6. 2010 kello: 17:25
Kyllä vaan on orkideallasi kauniit lehdet ja kukka myös! Kukka näyttää tosiaan ihan jättiläisvalkolehdokilta, ne ovat todella kauniita luonnossa ja tuoksu on hurmaava. On piristävää, kun huonekasvikokoelmista löytyy erivärisiä lehtiä, eikö totta? Tuo orkidea kuulostaa helppohoitoiselta joulukaktuksen tapaan, kun kerran kukkii viileässä ja varjossakin.