Arja Myllyneva
Ripaus Spede Pasasta
Kun virittelin tätä hökötystä lumipallopuuhun tänään, tuli sellainen tunne, että haluan jakaa idean omapihalaisten kanssa.
Se on kehitysasteella, mutta erittäin toimiva.
Miksei minulla ole roikkuvia talipalloja, lyhteitä tai hienoa lintulautaa?
Siksi, että toissa talvena rupesi pännimään, kun närhet ehtivät viedä lintulaudalta kaiken ennen kuin pikkulinnut ehtivät katsoakaan sapuskaan päin.
Kaunishan se närhi on, mutta…
Aloin miettiä, miten saisin aikaiseksi ruokintasysteemin, jonne närhet ja muut isommat elukat eivät pääse.
Otin vanhan vesikanisterin ja tein siihen kaksi aukkoa, pikkulintujen mentävää. Sidoin sen tukevasti tuvan ikkunasta näkyvään puuhun. Meni pari päivää kun linnut äkkäsivät, miten systeemi toimii.
Oikealta sisälle koppiin, namit nokkaan ja vasemmalta ulos. Parhaimmillaan tönön ympärillä pyörii parikymmentä lintusta.
Ne ovat sisäsiistejä. Täytän töniskän säännöllisesti lusikalla (siemeniä ja pieniä rasvakokkareita, jyviä)ja linnuilla on myös säännölliset ruoka-ajat.
Ihmettelen, miksei teollisuus ole keksinyt tätä yksinkertaista ideaa. Jos se ottaa tämän kyhäelmän käyttöön, niin Arjalle pienet provisiot. On tässä sen verran Spede Pasas-vainajaa, jonka teki eläessään satoja keksintöjä.
Kysykää blogissa, jos haluatte lisätietoja. Minä kyllä vastaan.
Uudessa laitteessa jouduin vähän suurentamaan meno- ja tuloaukkoja kun leikkasin ensin liian pienet reiät.
Eikä tule kalliiksi tämä hökötys. Lainaan veljenpoikani sanoja: “Eihän se mitään, miltä se näyttää, mutta tuo näyttää toimivan”.
Tälläinen lintujensyöttöviritys toimi hyvin kaksi vuotta. Nyt rakensin uuden samanlaisen kun närhet olivat nokkineet vanhan ihan resuksi.