Arja Myllyneva
Kohti valoa käyn, kohti valoa käyn
Tiedän, että olen menossa kesään, kukkien väriloistoon. Jotenkin juolahti mieleen, että ehkä on hyvä tehdä pieni vertailu.
Olin päättänyt, että en kirjoita enää yhtään blogia lumesta, siksi tämä on erilainen.
Muutama päivä sitten otettu omenapuun kuva muistuttaa elukkaa. No, niitähän täällä on liikkuvinakin.
Mutta tuntuu käsittämättömältä, että samainen puun taimi on keväällä mitä upeimmassa kukoistuksessaan. Sitä on kaunis katsella ja syksyllä se tuottaa hedelmää.
Meillä on vuodenajat. Se on hieno asia. Singaboressa vuodeajoista tiedetään siitä, mikä hedelmä tai raaka-aine on kypsynyt. Siellä ilmasto on samanlainen kutakuinkin koko vuoden. Ilmastoidut huoneet ja ostoskeskukset, joissa varmasti saa nuhan.
Mutta kyllä minä sinnekin vielä menen. Se on yksi suurimmista ruokakulttuurin keskuksis
Sama puu, mutta keväällä neitseellisillä nupuilla.
ta ja katukeittiöt tarjoavat herkkuja joka lähtöön.
En syö siellä omenoita vaan starfruittia (carambolaa) ja mangoja. Eikä varmasti mene kuin viikko kun on jo ikävä tänne Kerman kanavalle.
Tämä ei ole poro, vaikka siltä näyttää.Sama on puu, mutta eri vuodenaikaan. Tätä halajan.