Arja Myllyneva
Pulkka ja minä, mikä pari…
Siis Tommi Läntistä mukaillen: Pulkka ja minä, mikä pari, talven lapset käsikkäin.
Tosiasiassa liiteriltäni on aikalailla matkaa tuvan ovensuuhun. Pyrin lämmittämään leivinuunia joka toinen päivä.
Pakko alkaa paljastaa näitä omia keksintöjä, kun kirjoittajat ovat niin ihanan aktiivisia. Ja terveisiä vaan rannikkoseudulle, laitetaan kisa pystyyn, kuka sen ilves tupsukorvan ensimmäisenä näkee!
Mutta toissa talvena ihmettelin suuresti, kun näin, että mäellä asuva luottopariskuntani veti pulkkaa. Isäntä edellä vetämässä ja emäntä takana työntämässä. En alkuun voinut käsittää.
Mutta sitten välähti: puitahan siinä kuljetettiin.
Ja meikäläinen oli talvellakin käyttänyt kottikärryjä.
Onneksi en ollut heittänyt pois pulkkaa, joka kuului tilan kalustoon. Oli varmaan toimittanut samaa tehtävää.
Kertokaa te muutkin omapihalaiset, millaisia kikkoja olette keksineen talveksi elämää helpottamaan.
Kaikki keksinnöt ovat musiikkia korvilleni näin talvisaikaan.
Kaikenlaista sitä joutuu maalla keksimään. Tällä pulkalla ei lasketa mäkeä.
tammikuu 9. 2010 kello: 16:26
Terveisiä vaan Arjalle ja Henrietalle, että ilmoittauttaudun mukaan ilveskisaan. Tavoite on ollut jo muutaman vuoden, että pääsisin näkemään ja toivottavasti myös kuvaamaan ilvestä. Nyt kun on aikaa ja pitkä putki kamerassa niin toivossa eletään. Viikko sitten lauantaina Länsi-Uudenmaan alueella suoritetussa laskennassa tavattiin 22 ilvespoikueen jäljet, mikä tarkoittaa vähintään 130-140 ilvestä ko. alueella. Neljä vuotta sitten kävin kuvaamassa paikallisen metsästäjän pyynnöstä suden jälkiä, mitkä johtivat jäältä metsään ja pari kertaa olen seuraillut ilveksen jälkiä, kun ilves näytti haistelleen ja seurailleen valkohäntäpeuroja. Palaillaan! Hyvää alkanutta vuotta!
Eero