Jouko Tikkanen
Joko talven selkä taittuu?
Talven ankaruuden kummastelu on ollut monien keskustelujen aihe. Minäkin kannan jälleen korttani kekoon, sillä voi käydä niin, että tästä talvesta jää vain kaiho muisto. Ilmaston lämpenemisen ennusteet nimittäin kertovat, että eteläisestä Suomesta voi terminen talvi hävitä kokonaan ja Etelä-Suomen talvi siirtyy Keski-Lappiin.
Vaimon kanssa on monet keskustelut vuosien varrella käyty siitä, milloin talven selkä taittuu. Itse olen todistellut tilastoilla, että helmikuu on kylmin kuukausi. Hän minua pessimistiksi nimittelee ja sanoo, että Heikkinä talven selkä taittuu. Tarkistin Pihakalenterista, että Heikin päivä on tammikuun 19. päivänä.
Onhan niitä vanhoja sanontoja, joiden mukaan karhu kääntää Heikkinä kylkeä. ”Yö puolessa, nälkä suolessa. Joko päivä on?”, kysyy karhu. Kustaa Vilkunan keräämien sananparsien mukaan karhu kääntää kylkeä Paavalina, joka on tammikuun 25. päivänä.
Sääennusteet kertovat pakkasjakson jatkuvan pitkälle helmikuulle. Päivä kuitenkin pitenee ja auringonpaiste alkaa lämmittää päivisin. Ehkäpä tästä saisi hiihtoharrastuksenkin päälle, kun ei enää tarvitsisi ”laittaa kaikkia vaatteita päälle ja loppuja tuulen puolelle kainaloon”, kuten anoppivainaallani oli tapana sanoa.
Helsingin Tuomiokirkon rappusilla on ollut vahva lumikerros. Siihen on perustettu lasten pyllymäki, ja mäki tuntuu kelpaavan myös lumilaudalla laskeville. Tuskinpa moista näkyä usein tullaan näkemään.
tammikuu 30. 2010 kello: 11:10
Kiitos Jouko keskustelun avaamisesta ilmaston muutoksesta. Kerron nyt asioita, joita täällä olen kuullut ja vuosien takaisen tapahtuman, joka teki minuun valtavan vaikutuksen. Täkäläiset muistavat, että samantapainen talvi oli viimeksi 1986. Minulla oli tilaisuus – tosin vain kerran- olla mukana hydrologin kairauksissa Heikjärven jäällä Keski-Suomessa. Hän oli kairannut vapaaehtoisesti useita vuosia samaa kohtaa ja tehnyt kirjalliset merkinnät jään muodostuksesta, sulamisasteesta jne. Muistaakseni vuonna 1983 oli Helsingissä kansainvälinen konferenssi ilmaston muutoksesta. Mukana oli monia huippuprofessoreita etenkin Yhdysvalloista. Suomalainen hydrologi esitteli omat karmaisevat käyränsä. Kukaan ei reogoinut mitenkään. Kommentteja tuli tyyliin, nythän ollaan Suomessa. Professoreiden puolustuspuheet olivat järkyttäviä. Nyt Yhdysvallat on myrskyn silmässä, Eurooppa alkaa tulvia vettä. Ja jos ei muuta tietoa ole saatavilla, niin katsokaa amerikkalainen elokuva, jonka nimi on Day after Tomorrow (niin muistelen). Me kaikki puutarhaihmiset joudumme varustautumaan mitä ihmeellisimmin toimenpitein kylmäksi ennustetun kevään koittaessa. Säätä vastaan on pakko puolustautua. Toivon tämän keskustelun jatkuvan, koska blogi peittää koko Suomen.
tammikuu 30. 2010 kello: 11:20
Hei!
Oletteko kuulleet tai lukeneet miten nykyiset raakaöljyvarat ovat aikoinaan syntyneet? Joskus Oulun korkeudella on kasvanut jaloja lehtipuita. Vielä 70-luvulla ennustettiin uuden jääkauden tuloa. Metsien peittämät alueet ovat huvenneet etenkin lämpimillä alueilla, ja millaiset ovat olleet seuraukset? Talvisodan kokeneet puolestaan muistelevat kylmää sotatalvea.
Oma säämuistini ( en tiedä onko se ilmastomuisti) ulottuu 50 luvulle. Millaisia ilmastomuistoja tai säämuistoja teillä on? On vaikea hahmottaa mihin suuntaan ollaan menossa, kun viestejä tulee ja menee joka suuntaan. Auringon aktiivisuuden tutkijatkin hämmentävät vielä osaltaan.
Kaikesta huolimatta kylvän kohta kesäkukkien siemeniä.
tammikuu 30. 2010 kello: 14:39
Katse kaukaisuuteen, kiitos kommentista. Olet kaikessa oikeassa, mutta miksi öljyä kutsutaan fossiiliseksi polttoaineeksi. Öljyn löytyminen ihan niin kuin keksintönä kehryy-Jenny muutti länsimaista maailmaa. Käsitykseni mukaan öljyn synty on yksi maailman hienoimmista asioista, mutta myös kammottavimmista hyväksikäytöistä, ahneudesta ja siitä, mihin tilanteeseen olemme joutuneet.
Käsitykseni mukaan tuhansia vuosia sitten tiettyjen alueiden puristuksiin on joutunut planktonia esimerkiksi “Katkaravun” sukulaisia. Voimakkaassa puristuksessa ne aikojen kuluessa ovat muuttuneet mustaksi kullaksi. Ja sitä kun alettiin etsiä ja pumpata niin maailma muuttui ja ahneus kasvoi. Tämä tosiasia ei ole muuttunut miksikään.
Mutta kyllä meikäläinenkin ampaisee kuin Anttila vuoteestaan, hyppii kevätnurmilla ja varmasti on kukka kukan vieressä oli sitten kesä minkämoinen tahansa. Eipä meillä suomalaisilla ole öljykenttiä, mutta muita rikkauksia kyllä. Kukaan ei puhu ääneen siitä, että lähes maailman suurimmat kultaesiintymät siellä pohjoisessa ovat isojen ulkomaisten yhtiöiden hallussa. Miksi näin, siksi, että yhtiöt ostavat maata ja liikkkuvat sitten ns. Now Mans Landilla.
tammikuu 30. 2010 kello: 18:11
Arjalla on ihan hyviä ajatuksia, mutta sen verran täsmentäisin sitä öljyn syntyä, että hiilikaudella kun kortteetkin oli monen metrin korkuisia ja muutenkin kasvillisuus rehevää luotiin raaka-aine niin kivihiilelle kuin öljyllekin. Jos olet katsellut tieteiselokuvia dinosauruksista, niin muistatkos millaista kasvillisuutta niissä kuvataan. Aika sakeaa ja mahtavaa. Tutkijat ovat sitten todenneet, että ilmaston muutos (meteoriitti?) lopetti niin dinot kuin rehevän kasvillisuuden. Tuli kylmäkausi.
Ja mitenhän maailmankirjat olisi jos ei olisi ollut jääkautta? Täällä ei olisi hiekkaharjuja ja maankohoamisesta ei syntyisi uutta rannikkoa. Olisiko kenties lämpimämpää? Oulussakin voisi kasvattaa tammimetsän, ja kenties jopa saarnipuita! Eikä tarvitsisi taimia pitää sisällä niin pitkään keväällä.
tammikuu 30. 2010 kello: 19:04
Hei oululainen. Minusta on kiva keskustella viisaiden ihmisten kanssa. Olen elokuvafriikki, joten kyllä on tullut katsottua dinosauruksiakin. Kukaan ei ole tehnyt elokuvaa siitä, millaista oli tässä maailmankolkassa ennen jääkautta. (olen muuten itsekin asunut Oulussa Typpiyhtiön kupeessa pienenä). Jääkausi oli pitkä ja “raivoisa”. En osaa ajatella ennen sitä ollutta kasvillisuutta, josta varmasti löytyy tietoa. Mutta mitä meiltä puuttuisi ilman jääkautta: kallioiden ääriviivat, Punkaharju, Kalajoen hiekat, monet luonnonrikkaudet, Salpausselkä, joka jakaa maatamme. Uskon, että vielä minun elinaikanani ilmasto täällä muuttuu lämpimämmäksi. Ehkä ei päästä ihan tammimetsäastelle, mutta ainoat uhkat näen kasvien kannalta jatkuvissa sateissa ja tornadoissa, joita täällä idässä on välillä siihen malliin, että pitää äkkiä heittäytyä maahan kun ruoho alkaa viuhua pään yli. Toivotaan, että saamme nauttia siitä lämmöstä ensi kesänä tämän pakkaskauden vastapainona. Ja sekin täytyy tunnustaa, että ei ihminen ole syypää kaikkiin muutoksiin tällä planeetalla.