Ihan pihalla

Vanha perinteinen Mårbacka -pelargoni katselee ikkunasta joulukuista maisemaa.

Ikkunalaudat ovat täyttyneet kylmyyttä paossa olevista kasveista. Ne viettävät talven hiljaiseloa niukan kastelun turvin ja ovat keväällä valmiita kohtaamaan uuden kesän ulkosalla. Talvetettavat kasvit tuovat hivenen puutarhaa ja kesän muistoja sisälle pimeäksi vuodenajaksi.

Erityisesti vanhoja ja harvinaisempia lajikkeita edustavat pelargonit kannattaa talvettaa, koska se on helppoa. Ikääntyessään vanhat lajikkeet kasvavat kunnon pensaiksi. Korkeus ja leveys riippuvat siitä, miten niitä raatsii leikata. Leikkaustakin pelargonit kestävät hyvin, ja katkaistut versot kannattaa työntää multaan pistokkaiksi, joita voi antaa vaikkapa lahjaksi jos oma pelargonikokoelma muistuttaa jo viidakkoa. Juuri vanhat perinnepelargonit ovat nykyään kysyttyjä ja ne olisikin hyvä saada säilytettyä mahdollisimman monen harrastajan ikkunalla.

Pelargonit tyytyvät hämärämpäänkin paikkaan. Ne ränsistyvät talven aikana, mutta kunhan niitä keväällä leikkaa siistimmiksi, ne kyllä kukkivat kesällä.

Mårbacka -pelargoni jaksaa vielä ilahduttaa valoisalla ikkunalla hennon vaaleanpunaisilla kukillaan. Myös sinisarjat (Agapanthus) ovat oiva osoitus kasvien piristävästä elinvoimasta, ne kun kasvattivat pikavauhtia tuoreenvihreät versot ilmeisesti vähän kylmää saaneiden entisten tilalle. Sinisarja käyttäytyy talvella huonekasvin lailla ja kesäksi se kannattaa nostaa ruukkupuutarhan kruunuksi, niin upean sinisiä ja suuria sen kukinnot ovat.