Henrietta Pitkänen
Nyt katsomaan terhakoita sammalia

Rahkasammal paljastaa itsestään uuden puolen talven korvalla.
Vesi tulvii alas ränneistä ja on taas harmaa päivä, mutta sammalet ovat mielissään. Niille lauha ja kostea alkutalven keli on omiaan, niin että niiden rehevä vihreys oikein hyppää silmään metsänpohjalta. Saa nähdä, tuleeko tänne etelärannikolle tänäkin vuonna sammalenvihreä joulu.
Sammalien värikkyyden voi lukea samoihin syksyn ja alkutalven pimeyttä kirkastaviin tekijöihin kuin kasvien syysvärit. Heleämpiä vihreän sävyjä tai mielikuvituksellisempia muotoja saa hakea. Onpa erityisen kosteilla paikoilla joukossa rahkasammalien punaakin. Myös jäkälien harmaus on tähän vuodenaikaan elinvoimaista, kun ne ovat saaneet vettä, eivätkä ole yhtä murenevaisia ja kuivan värisiä kuin kuumalla kesäkelillä.
Sammaliin suhtaudutaan kaksijakoisesti, koska usein niitä pidetään yhtenä rikkaruohoista, joka valtaa heikosti voivan nurmikon ja välillä istutusalueidenkin multapinnan. Toisaalta niiden monipuolista kauneutta arvostetaan esimerkiksi japanilaisen puutarhan hengessä, jonka keskeinen osa sammalet ovat. Sammalet ja jäkälät ovat myös sitkeyden perikuvia kelpuuttaessaan elinpaikakseen minkä paahteisen kallionkielekkeen tai lähes valottoman metsänpohjan hyvänsä.

Sammalet, jäkälät ja heinät muodostavat yhdessä mieltä ja silmää kiehtovan tilkkutäkin. Jos haluaa pihalleen tiettyä sammallajia, sen varsia voi murskata piimän sekaan ja valella tällä sekoituksella halutun paikan, esimerkiksi kalliopinnan tai porrasaskelman. Täällä saarella piimällä kostutetut portaat vetivät vastustamattomasti puoleensa sitsontiaisia, joiden joukkokokoontumista ilmeisesti herkkupöydän ääreen oli hauska ihmetellä.

marraskuu 20. 2009 kello: 22:09
Minä iloitsen myös sammalen vehreydestä tähän aikaan eikä nurmikon sammaloituminenkaan oikeastaan haittaa. Se on mukavan pehmeä astella. Itä-Uudenmaan rannikolla oli hetken aikaa täysi talvi, nyt taas sammalen- ja havunvihreä hallitsee.
marraskuu 21. 2009 kello: 0:05
Entisen mummonmökkimme pihassa Tammisaaressa oli nurmikon sijasta paksu sammalpatja, jota ajoimme leikkurilla kuin nurmikkoa ikään. Ei siinä olisi voinut pelata jalkapalloa, mutta kävelyä se kesti ja oli hyvännäköinen. Se sopi siihen pihaan erinomaisesti. Olet ottanut hienon ja värikkään kuvan rahkasammaleesta. Mieleeni muistui heti paikka, missä olin itsekin ottanut kuvia tuonnäköisestä sammaleesta.
marraskuu 23. 2009 kello: 11:30
Tuo piimäkonsti on todella tehokas. Toissa kesänä kävin yhdellä saarella Göteborgin edustalla ja ihmiset olivat piirtäneet kuvia samalella kallioon. Ja mikä hauskinta, viime kesänä kun kävin huomattavasti etelämpänä Atlantia eli Azoreilla, löysin rantakallioilta aivan samaa keltaista jäkälää.
marraskuu 23. 2009 kello: 22:06
Jaa, olikohan se jäkälä sellaista mikä kasvaa kalkkipitoisella kalliolla ja esim. betonissa? Sellaista oranssinkeltaista? Se on minusta hienoa.