Arja Myllyneva
Jäähyväiset kesälle, joka…
Tänään oli pakko juhlistaa viime kesää. Se antoi paljon. Siksi ruukkujen siirtyessä talvisäilöön aittoihin paloi myös tuli.
Nyt se on sitten tehty. Aitoista kolmas on täynnänsä idätysrasioita ja ruukkuja, joissa kasvit kukoistivat ja loistivat koko kesän.
Ruukut saavat nyt levätä pitkän tovin. Se kuuluu asiaan.
Olen oppinut sanomaan itselleni, että tulee uusi kevät, tulee uusi kesä. Nämä lauseet kannattelevat täällä tähtitaivaan alla ihmistä pitkälle.
Ei silti, kasvimaailmassa talvikin on erilaisten kokeilujen aikaa. Ja seuraavassa blogissani kerron, millä keinoin saan tuoretta salviaa ja vähän muitakin yrttejä koko talven.
Lunta täällä on niin paljon, etten kehtaa kertoa (murretta). Kehtaaminen tarkoittaa ei kehtaamista vaan sitä ettei halua, ei ole tarvis tai ei viitsi kertoa, kun se asia on jo tullut selväksi.
Mutta seuraavassa kolumnissa ensi vuonna, Da Pyyhe -koodi saa uuden käänteen. Ja se liittyy tähän miljööseen. Olkaa edellen kanavalla.