Arja Myllyneva
Raparperien tuoksuvaa aikaa
Ei ole montaa viikkoa siitä, kun raparperit olivat täällä Kerman kanavalla pieniä
Kotoisen raparperin tuoksussa on jotakin innostavaa sekä niitä kuoriessa että paistetussa piirakassa.
“pöhköjä”. Nyt niistä saa korjata satoa.
Yksistään raparperin käsittely on huumaavaa tuoksuineen. Nyt ne rehottavat niin, ettei koskaan aiemmin.
Olen huolellisesti poistanut jokaisen kukkanupun sitä mukaa kun niitä on alkanut ilmestyä.
Kummallista kyllä tänä vuonna varsiin ei ole ilmaantunut nestettä imeviä ötököitä, jotka saavat varret näyttämään sammakon kudulta.
Entäpä sitten kun ne viedään keittiöön. Omaa pihaa kun kannattaa hyödyntää heti kun se on mahdollista.
Raparperit kuoritaan, tuoksu on kirpeän happoinen, mutta hienostunut. Sivellään vuoka rasvalla, sen päälle pilkotut raparperit ja niiden päälle seos, joka tehdään kauraryyneistä, juoksevasta rasvata ja fariinisokerista. Paistos uuniin puoleksi tunniksi ja nauttimaan maidon kanssa.
Kokonaisuudessa yhdistyy monta terveellistä tekijää, omalta pihalta. No ei täällä kyllä vielä kauraa kasva, mutta ehkä eräänä päivänä sitäkin.