Arja Myllyneva
Nyt on villien lupiinien aika
Se on vihdoin käsillä, helle ja villien lupiinien aika. Koko seitsemän kilometrin tienpätkää reunustavat eriväriset lupiinit. Se on nopeasti sikiävä kasvi. Jotkut inhoavat sitä, toiset rakastavat ja J. Karjalainen teki laulun.
En ota kantaa kasvin kyvystä levitä pitkin pientareita ja kylänraittia. Minusta se on yksinkertaisesti kaunis. Kyllä täällä traktorit jyrää ja leikkaa kaiken mahdollisen pientarekasvillisuuden pois - miksi? Siksi, että ne eivät häiritse autoilijoita eivätkä estä näkyvyyttä.
Monet kauniit piennarkasvit ovat hävinneet. Mistä löytää kissankäpälän? Kuka on kerännyt sata kasvia kouluun, litistettynä paperille puristimien avulla latinankielisin termein. Esimerkiksi minä. Mutta mitäs siitä.
Ymmärrän hyvin esimerkiksi tehtyäni matkan Australiaan, että kaikki siemenet, jopa kahvi olivat tuontikiellossa. Matkalaukut tarkistettiin.
Ja kyllähän se oli masentavaa, että joku keltainen, Down Under – kuulumaton pensas oli vallannut tilaa alkuperäiseltä kasvustolta eycalyptuspuiden tienoilla jokireissulla.
- Lupiini on kaunis kukintoineen, joidenkin mielestä liiankin nopea sikiämään. Mutta kyllä se nykyään suomalaiseen maisemaan kuuluu.
Minun lupiinejani pihalla, saati sitten muita niittykasveja, ei kerta kaikkiaan niitetä saati sitten myrkytetä. Meillä on suomalainen luonto.
kesäkuu 24. 2009 kello: 9:21
Olen Arjan kanssa samaa mieltä: lupiini on näyttävä kukka ja sopii pihaan ja puutarhaan.