Jouko Tikkanen
Kurjenmiekkojen vallassa
Tarhakurjenmiekka on kukkinut talomme nurkkakiven juuressa jo pari vuosikymmentä. Puolisoni oli ihastunut kukkaan Lastensuojelun Keskusliiton puutarhajuhlassa Helsingin Eirassa ja hän toi muutamia siemeniä mukanaan. Varastamalla lisätty kasvihan kuulemma menestyy paremmin, tosin siementen kerääminen ei liene kovin suuri synti.
Oma PIHA –lehtien numeroissa 3/2009 ja 4/2009 on ollut puutarhatoimittaja Pirkko Kahilan perusteellinen selvitys kurjenmiekoista ja lisää on tulossa seuraavissa numeroissa. Juttusarjan myötä heräsi kiinnostukseni kotimme koristukseen. Se on puhjennut juhannukseksi röyhelökukkaan uskollisesti vuodesta toiseen, vaikka kasvupaikka on kuiva ja vähämultainen. Elokuuhun mennessä sen lehdet ovat kuihtuneet ja aina on tuntunut siltä, että nyt se kuoli. Eipä vain, ensi juhannuksena se on taas terhakasti kukassaan.
Tämä lienee taatankurjenmiekka.
Pirkko Kahilan juttusarja on ainutlaatuinen Suomessa, sillä näin perusteellista selvitystä kurjenmiekoista eli iiriksistä ei ole ennen julkaistu. Siinä oiotaan juurtunutta nimitystä saksankurjenmiekoista, joita ei tiettävästi edes ole Suomessa. Kurjenmiekkalajikkeet jaetaan tarhakurjenmiekkoihin, helluntaikurjenmiekkoihin ja pikkukurjenmiekkoihin.
Ja niitä lajikkeita riittää. Oma PIHA –lehden kymmenien kuvien perusteella päättelin, että tämä kotipihallemme varakkaasta Eirasta varastettu kurjenmiekka tunnetaan taatankurjenmiekkana. Sille ei ole vielä oikeaa lajikenimeä keksittykään.