Henrietta Pitkänen
Kasvitarhasta elämyksiä eri aisteille
Hehkuva samettikukka valaisee hyötykasvimaata.
Kasvitarha alkaa viileän alkukesän jälkeen olla taas monenlaisten aistimusten lähde, kun taimet on istutettu paikoilleen ja kylvöksistä pilkistää erilaisia ensilehtiä. Mahdollisuus valikoida omasta puutarhasta sopivia mausteita ruokiin tuntuu ylelliseltä. Mahonginväriset samettikukat ja tuulessa heilahtelevat maissit ovat vain pieni osa kaikesta kauniista, mitä puutarha tarjoaa katsottavaksi keskikesällä. Pirteä keltalehtinen mäkimeirami sekä punalehtinen basilika ja salvia antavat silmälle vaihtelua yrttimaan vihreyden keskellä.
Yrttejä on mukava hieraista kädellään ja tuoksutella esimerkiksi basilikan, erilaisten timjamien, kyntelin ja curry-yrtin aromeita, jotka ovat omiaan herättämään myös ruokahalun. Korianteri antaa hieman erilaisen, sanalla sanoen mielenkiintoisen tuoksuelämyksen! Hajuaisti nauttii lisäksi kasvitarhaan vievän polun reunalla tuoksuvasta syreenistä, jossa on kukkia juuri sopivalla korkeudella ohikulkijan nuuhkaista. Aika ajoin sopivasta suunnasta saapuva tuuli kuljettaa hienostunutta tuoksua pitemmällekin pensaasta.
Myös erilaiset hyönteiset ovat löytäneet kasvien myötä puutarhaan. On mieltälämmittävää voida tarjota tärkeille pölyttäjille erilaisia mesilähteitä. Tällä hetkellä suosituin medenkeräyskohde ovat Munstead -laventelit, joiden vaaleahkon sinisessä rivistössä kimalaiset vierailevat tuon tuosta. On mielenkiintoista nähdä, miten Munstead -lajike talvehtii. Tummempikukkainen ja yleisemmin maassamme kasvatettu Hidcote -laventeli on kestänyt.
Kevään mieluisiin yllätyksiin kuuluvat arat perhoslaventelini, jotka hyvin hiekkapitoisessa maassa lehtikatteen alla selvisivät talvesta. Kannattaa siis kokeilla Suomen oloissa kesäkukiksi luettavien kasvien talvettamista sisällä tai maassa, jos toinen vaihtoehto on komposti tai paleltuminen istutusastiassa ulkosalla. Tuloksena voi olla hauska yllätys keväällä!
Kimalaistenkin suosiossa olevia Munstead -laventeleita.
kesäkuu 24. 2009 kello: 22:21
Hei, kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Olenkin miettinyt, miten erilaisia laventeleita voisi kokeilla, mistä aloittaa. Niistä on kai aika vähän kokemuksia.
Montako vuotta sinulla on ollut tuo Hidcote?
Ja perhoslaventelia on pakko kokeilla, mistä löysit sitä vai kasvatitko itse?
kesäkuu 27. 2009 kello: 12:53
Hei, hauskaa että laventelit kiinnostavat. Niitä todella kannattaa kokeilla.
Tärkeää laventeleita kasvatettaessa on istuttaa ne aurinkoiselle ja vettäläpäisevälle kasvupaikalle, koska sellaisilla paikoilla laventeli kasvaa myös kotitienoillaan Välimeren seudulla. Maaperän läpäisevyyden merkitys korostuu talvella, koska talvimärkyys ja pakkanen ovat usein tuhoisa yhdistelmä laventelille. Jos puutarhasta ei löydy luonnostaan sopivan huokoista paikkaa, kannattaa maahan sekoittaa hiekkaa ja soraa tai kokeilla kohopenkkiä. Talveksi laventelit on hyvä peittää esimerkiksi lehtikatteella. Lumipeite auttaa myös. Laventeli maistui ainakin viime talvena myyrille, joten jos käyttää niiden suojana vaikkapa havuja, kannattaa ajoittain tarkistaa, etteivät myyrät ole käyneet havukatoksen turvin järsimässä kasveja. Onneksi laventeli kasvattaa sangen hyvin uusia versoja tyviosistaan, joten vaikka oksia olisikin syöty tai niitä on paleltunut, voi laventeli silti uusiutua mukavasti edellyttäen, ettei juuristo ole päässyt jäätymään.
Tämänhetkiset Hidcote -laventelini ovat talvehtineet muutamia vuosia. Tähkälaventeli eli Lavandula angustifolia, jonka lajikkeita Hidcote ja Munstead ovat, on se talvenkestävin laventeli, josta on pitkäaikaisiakin talvehtimiskokemuksia. Laventeliyksilöiden välillä saattaa tosin olla eroja talvenkestävyydessä. Perhoslaventeli, jota kutsutaan myös tupsupää- ja ranskanlaventeliksi, on tähkälaventelia huomattavasti arempi. Hankin sen ulkomaista alkuperää olevia taimia puutarhamyymälästä ja istutin ne talveksi hiekkapitoiseen maahan, lehti- ja rakkoleväkatteen alle. Yksi paleltui ja kaksi selvisi, ehkä yksilöllisistä eroista johtuen. Suomessa myytävät tuontiperhoslaventelit on nimetty yleensä vain latinankielisellä nimellä Lavandula stoechas, joten on vaikea sanoa, mitä lajiketta talvesta selvinneet lopulta ovat. Luonnollisesti myös talven ankaruus vaikuttaa arkojen kasvien selviämiseen, joten on mielenkiintoista seurata, miten perhoslaventeleille käy jos tulevaisuudessa saadaan kylmempiä talvia. Laventelien kasvattaminen siemenestä onnistuu myös. Siten voi kokeilla esimerkiksi erilaisia perhoslaventelilajikkeita, kuten itse aion tehdä.
kesäkuu 30. 2009 kello: 23:53
Eiköhän näillä ohjeilla jo pääse alkuun, kiitos myös talvisuojausvinkeistä. Toivottavasti taimikaupoista vielä löytyy jotain!