Ihan pihalla

Vaahteran alla ei muuta kuulekaan kuin surinaa. Mustikankukat ovat kimalaisia täynnä. Pihani karviaispensaskin on kukassa, ja pölyttäjiä riittää.

Vaahteran avautuvat lehdet ovat joka kevät yhtä kauniit. Kukkien villi lime erottuu punaisesta taustaseinästä suorastaan rajusti! Vau-efekti, ja sellaisia on jo pihassa siellä täällä.

Toissapäivänä Turussa ihailin katupuuksi istutettua verivaahteraa. Sen tumman, kuivuneen veren väriset lehdet ovat avautuessaan dramaattiset ja erottuvat upeasti limenvärisistä kukista. Melkein huh, mutta ei liian. Kyllä draamaa kadulle mahtuu, siinä missä puistoon ja puutarhaankin.

Lisäksi vaahterassa on tuoksu. Makea, lupaava alkukesän aromi. Siksi kai ne kimalaisetkin niin hulluina puussa pörräävät.