Arja Myllyneva
Keltaisen seinustan suppukukka seurailee ilmanvaihteluja
"Supistelijakasvista" eli kevätvuohenjuuresta seuraan ilmojen vaihteluja. Sen olen oppinut tänä kesänä.
Ai että mikä kukka?
Olen antanut sille lempinimen seuratessani sen elämäntyyliä ja -tapoja. Sitä on useassa paikassa tontilla, mutta paras esiintymä Hellin vanhoista perennoista loistaa suoraan työhuoneeni ikkunan alla.
Se on kevätvuohenjuuri. Tämä on kerrannaiskukkalajike, sakasalaisesta nimestään suomennettuna “kevätpuhuja”.
Parina ensimmäisenä kesänä en tarkkaillut sitä samanlailla kuin nyt. Sillä on loistavat suojautumismekanismit ja eräiltä toiminnoiltaan se muistuttaa auringonkukkaa.
Vuohenjuuri ei suoranaisesti käännä auringon kierron mukana naamasa päin aurinkoa. Mutta ilmeisesti sen hengenelämä ei siedä esimerkiksi vesisadetta. Se vetää sananmukaisesti luukut kiinni eli terälehdet vetäytyvät suppuun ja suojaavat kukan pyöreän, erittäin siitepölyrikkaan keskiosan.
Kasvi pystyy ennustamaan minulle myös sään muutoksia etukäteen.
Täällä paistoi aamupäivän aurinko, ja kun puuhailin pihalla, haarapääskyt alkoivat lentää matalalla iloiten tarjolla olevasta ruokapuolesta. Samaan aikaan kun olin siirtynyt sisälle kirjoittamaan, synkkä pilvi alkoi venyttää itseään vaaran päälle pohjoisesta. Eipä aikaakaan kun keltaiset kaunottaret olivat supussa.
Pilvi väistyi oikealle.
Lähimpänä seinän lämmössä elelevät alkoivat jo avata kukintojaa, mikäli ehtivät sulkeutua lainkaan.
Kuka se on sanonut, ettei ilmoja voi ennustaa luonnosta? Alan vähitellen uskoa, että sen voi tehdä jopa sammakosta tai isosta puusta.
Mitä ennustaminen vaatii? Se vaatii pysähtymistä, hiljaista jatkuvaa tarkkailua, kiinnostusta ja kärsivällisyyttä.