Saila Routio
Ihan täpinöissä
Mereen ensiuinnille yrittävät lokin- ja tiiranpoikaskaverukset ovat kuin painoon lähtevä Oma Piha -lehti.
Hei vaan kaikki!
Voi kun tietäisitte miten kivaa lehteä olemme tällä viikolla saattamassa painoon… Uunituoreen musteen tuoksuista lehteä joutuu odottelemaan vielä kolme viikkoa! Ja siinä on kaikkea kivaa!
Joka kerran, kun lehden päästää käsistään painon syövereihin, olo on kuin lokkiemolla, joka sydän sykkyrällään katsoo aaltoihin painelevaa poikastaan. Kai se nyt selviää… ikävä kyllä tulee… mutta kyllä siitä täytyy irti päästää ja antaa elää omaa elämäänsä…
Ja kohtahan se pikku untuvikko jo kelluu ongenkohokorkin lailla aalloilla eikä osoita mitään hukkumisen taipumuksia!
Toivotan antoisia lukuhetkiä jo nyt, ja samalla toivon paljon kommentteja meille päin. On niin mukava tehdä lehteä teille, ja sitä mukavampi mitä useamman teistä tunnen. Olemme kuin pieni perhe tekemässä Oma Pihaa, ja lukijat mukaan luettuna olemmekin jo suurperhe. Toivon, että niin kuin avoimessa perheessä ja suvussakin, myös Oma Pihassa asioista voi puhua vapaasti. Emme me tekijät ole sen ihmeellisempiä kuin te lukijat, olemmepahan vain puutarha-alalle omistautuneita.
Juttutoivomuksia saapi lähettää tässä vaikka ihan anonyymisti nimimerkin turvin, tai sitten omalla nimellä, miten vain. Keskustelemisiin ja lukemisiin! Ja toivottavasti nähdään ihan nokakkainkin jossain vaiheessa.
