Jouko Tikkanen
Harmituksen harmitus
Myyrät ovat kalunneet omenapuut verkosto välittämättä
Paljon on myyristä puhuttu. Olen ollut ”sydän kintaan peukalossa” pohtiessani, mitä omenatarhalleni kuuluu. Olen vältellyt portin avaamista ja sinne astumista, kun alitajunnassa on ollut pelko tuhoista. Ikävää asiaa haluaa siirtää ja siirtää kuin hammaslääkäriin menoa.
Tänään sunnuntaina vedin lipun salkoon Veteraanipäivän kunniaksi. Sytyttelin roskakasan. Nyt olin kerännyt riittävästi rohkeutta avata omenatarhan portin ja olin valmis kohtaamaan totuuden. Kaukaa katsoen omenapuut olivat työntämässä ensisilmujaan auki. Toki tiesin, ettei se ole mikään tae siitä, että puut olisivat välttyneet tuhoilta. Myyräthän jälttävät puun tyveltä nilakerroksen eikä se estä veden virtaamista puuainesta pitkin ylös. Ongelma tulee vasta siinä, kun lehtien tuottamat sokerit pitäisi saada juuriin. Tie on poikki ja puu kuolee.
Näky oli karmea. Puu puun jälkeen puhtaaksi kaluttu. Tyviverkot eivät olleet auttaneet. Myyriä on ollut niin paljon, että ne ovat varmaan toistensa hartioilla seisten ylittäneet verkot.
Muistuu mieleen, kun syystalvella kiersin omenatarhan suoja-aidan ja tukin kaikki alta kaivetut rei’iät. Arvelin tukkivani rusakoiden kulkureitit, mutta ehkäpä tukin mäyrän, supikoiran tai pihassani silloin tällöin vierailevan villikissan kulkureitin ja varmistin myyrille vaarattomat olosuhteet pitää juhlia minun omenatarhassani.
Harmitustani lieventävät luonnon äänet. Kimalainen pörrää ja käki kukkuu.
toukokuu 17. 2009 kello: 18:16
Harjoitus tuottaa mestaruuden. Ensimmäinen myyräryntäys vuonna 1986 antoi esimakua oman puutarhan torjumisen laiminlyönneistä. Toki jo 60- luvulla sai kuulla vanhempien noitumista, kun kaikki meni, eikä säästynyt kotikatajaan!
2006 oli sitten seuraavan oman puutarhan vuoro, mutta nyt viime talvena: Olin valppaana, annostelin tuhoisaa ruokaa muovilaatikoiden alta. Ja kas kummaa, myyrät kävivät katetuilla ruokapöydillä ja jättivät puut ja pensaat rauhaan. Kivikkopenkistä oli vähän ruohoravintoa nautittu, mutta juurista kasvaa jo uusia versoja. Vaivaa ja vastusta oli, mutta tuli torjuntavoitto!
toukokuu 21. 2009 kello: 23:37
Voisikohan noita sillata? Vai onko sinulla niin paljon omenapuita ettei siihen hommaan voi ryhtyä?
toukokuu 24. 2009 kello: 18:29
Puita on niin paljon, että tekohengitystä ei pysty kaikille antamaan. Valitettavasti.
kesäkuu 1. 2009 kello: 21:33
Varmaan ensi syksynä kokeilet kaikki koivutisleet ja muut karkoitteet niiden jäljelle jääneiden auttamiseksi.
Onko kukaan muuten onnistunut pitämään torjunta-aineilla puitaan turvassa?
huhtikuu 9. 2010 kello: 14:07
Olen talven jäljiltä järkyttynyt. Kun viimeisetkin lumet ovat sulaneet, liekö nurmikkoa ollenkaan kun on niin hauskaa pidetty?
Onko mitään tapaa millä myyrät voi pelotella pois? Myyräkarkotteet tuntuvat enemmän olevan myyntikikka kuin apu! Yleisesti kerrotaan, että myyräkanta on lähes kadonnut – ei näytä siltä!