Arja Myllyneva
Kerman kunnailla keltainen on voiman väri
- Puutarhuritutavani kertoi tänään, että myyrät ovat tehneet ennenkuulumattomat tuhot puutarhassa. Meidän porukka suojasi puuntaimet ja eihän sitä vielä lumen keskeltä, mitä myyrät ovat saaneet aikaan.
Miksi juuri itäisessä Suomessa talojen värit ovat useimmiten keltaisia? Omapihan Saila Routio aloitti tosi mielenkiintoisen keskustelun läntisen Suomen talojen väreistä.
Täältä tulee nyt sitten vähän itäreunuksen rakentamisista.
Kun muutin tänne, ihailin aittaa, jota ei ole punamullattu ikinä, vaan se on saanut ahovoitua tuulessa ja tuiskussa niin, että hirren pinta on kuin silittäisi ihmisen ihoa.
Yllätys, yllätys, minkä värinen on minun talonräyskäni? No iliman muuta keltainen, eihän täällä voinut muuta ajatellakaan.
Olin päättänyt jo aikoja sitten, että omaa taloani en laita esille, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Värillä on väliä.
Minun työhuoneessani on keltaiset verhot, talo on keltainen kuin kuin perhoset. Työpöytänikin olen päällystänyt keltaisella.
Apua, ja sitten tuo oliivinvihreä, ei tule kuulumaan pihalleni yhtä voimakkaasti kuin keltainen, mutta kaikki punatukkaiset rakastavat vihreää.
Kun pohdin tätä väritysasiaa koko aamupäivän, niin tuli mieleen sekin, että minulla on ruokakalusto joka on hankittu Kerman savelta. Kahvikupit ovat oliivinvihreää. Silloin kun ne hankin, tarttuminen noihin esineisiin oli täysin äkkiseltään. Muut kipot ovat keltaisia.
Koska täällä välimatkat ovat pitkiä, olen ruvennut katsomaan muitakin taloja. Tulee mieleen ikivanha mainostalause: Wolkkari, Wolkkari…Isi! Täällä se on keltainen, keltainen…ja, mitä se keltainen tarkoittaa. Se on Solar Plexus, aurinkokeskus. Se on tulielementti ja sisäinen aurinko.Keltainen on iloista, uteliasta ja optimistista energiaa.
Talon väriä en muuta koskaan.
Rajan pinnassa on taisteltu ja kaaduttu, puolustettu Suomea. Ymmärrän erittäin hyvin, miksi seudun asukkaat suosivat keltaista väriä. Kuten nä
Itä-Suomessa keltainen talo on lähes itsestäänselvä. En ikinä puutu värin vaihtoon.
köjään minäkin, ihan huomaamattani.
huhtikuu 25. 2009 kello: 5:27
Vahvistan Arjan havainnon Itä-Suomen keltaisista taloista. Lieneekö siellä vietetyn lapsuuden peruja, kun olen valinnut talon väriksi kartanon keltaisen, se on keltaisen ja valkoisen väliltä, ehkäpä omenan mallon värinen. Ja kahta en vaihda, toinen on talon väri ja toinen on…on…
huhtikuu 26. 2009 kello: 22:09
…omenan malto?
No, asiaan, kiitos Arja sinullekin talonräyskäsi esittelystä, kyllä minäkin olin päättänyt etten omaani kehtaa laittaa kun on niin mahdottoman rötisköisessä vaiheessa, mutta toisin kävi. Kyllähän se talo on olennainen osa pihaa, siis ei pihaa ilman taloa ja siinä asuvaa puutarhuria.
huhtikuu 27. 2009 kello: 18:06
Kyllä se on tuiki vaikeaa omaa intimiteettiään miettiä. Mutta tässä ammatissa tulee usein mieleen, että me rötisköjen valtiattaret laitamme tämän maan vanhaa kulttuurria kuntoon. Tehkööt miehet sen perässä, ja monet tekevätkin. Eli lähdenpä tästä onnellisena odottamaan seuraavaa päivää ulkona tuoksua saaneen pyykin kanssa…eikä taide olla vaikea arvata puhtaiden lakanoiden väriä.
huhtikuu 30. 2009 kello: 12:05
Olisikohan mahdollisesti ollut niin, että jossain vaiheessa ulkomaaleja oli saatavana vain muutama väri ja yksi niistä oli keltainen.
Entisellä kotiseudullani Kreikassa maalikaupan värikartta rajoitti kivitalojen väri-ilottelua. Betonimaalia kun oli saatavana vain valkoisena, harmaana ja myrkyn vihreänä ja tummanpunainen tuli sen jälkeen. No niistä ajoista on päästy eteenpäin, ja värikartta on laajentunut….. mutta silmä tottuu ja talon väristä voi päätellä minkä ikäinen se on!
Kreikassa monet vanhat talot maalataan edelleen keltaisiksi, koska käytössä on väriaine okra, joka sekoitetaan kalkkiveteen. Olen useammankin kerran saanut sormeni rei’ille maalatessani sillä värillä. Sanovat myös, että keltainen symboloi pehmeämpää kalkkikiveä ja siksi talot maalattiin ennen vanhaan ketaisiksi. Nurkkiin vielä rapattiin kivien kohoumat, jotka maalattiin valkoisiksi, kun olivat olevinaan kovempaa marmoria.